Miehet vääristävät eläinkokeiden tuloksia
Eläimillä tehtävien lääketutkimusten tulokset riippuvat siitä, ovatko tutkijat miehiä vai naisia. Asialle on löydetty yllättävä selitys: miesten hiki saa laboratoriohiiret stressaantumaan.

Tutkija on juuri saanut eläinkokeen valmiiksi, ja tulos on selvä: lääkeaine ketamiini vaikuttaa edullisesti niihin hiiriin, jotka kärsivät masennusoireista.
Tuloksen varmistaa toinen tutkija suorittamalla eläinkokeen täsmälleen samalla tavalla. Tällä kertaa tulokseksi tulee, että masentuneet hiiret eivät hyödy lääkeaineesta lainkaan.
Tutkimusta johtanut yhdysvaltalaisen Marylandin yliopiston psykiatrian apulaisprofessori Todd Gould ei ole suinkaan ainoa tutkija, joka on todennut, että kokeita ei pystytä aina toistamaan. Tosiasiassa ongelma on niin yleinen, että puhutaan toistettavuuskriisistä.
Kun koetta ei onnistuta toistamaan, tuloksiin pitää suhtautua äärimmäisen epäilevästi. Koska luotettavuus on kaiken a ja o, on tärkeää selvittää, miksi tulokset vaihtelevat. Ketamiinitutkimusta vetänyt Gould on itse löytänyt yllättävän selityksen: tutkijan biologisen sukupuolen.
Kun tulokseksi tuli, että ketamiini lievittää masennusta, hiirikokeen teki mies. Kun nainen toisti tutkimuksen, tulos oli päinvastainen.

Tutkimuksessa saatiin näyttöä siitä, että ketamiini lievittää hiirien masennusta. Eläinkokeen tulos riippui kuitenkin siitä, tekikö sen mies vai nainen.
Jos tutkijan biologinen sukupuoli todellakin vaikuttaa siihen, kuinka koe-eläimet reagoivat lääkeaineeseen, on mahdollista, että on olemassa muitakin – tuntemattomia – tuloksia vääristäviä tekijöitä. Kaikki lääkkeet eivät ehkä toimikaan niin kuin niiden uskotaan toimivan.
Tuloksia valikoidaan
Suuri saksalainen lääkealan yritys Bayer järisytti tiedemaailmaa vuonna 2011 julkaisemallaan raportilla.
Lääkeyhtiön palveluksessa olevat tutkijat olivat käyneet läpi omia – muun muassa uusia syöpälääkkeitä koskevia – tieteellisiä julkaisujaan viimeisten neljän vuoden ajalta. Julkaistuja tutkimustuloksia verrattiin kaikkiin eri kokeissa saatuihin tuloksiin.
Vertailu paljasti, että vain joka kolmannessa tapauksessa julkaistujen tulosten ja koko käytössä olevan tutkimustiedon välillä ei ollut ristiriitaa. Bayerin tutkijat olivat siis useimmiten etsineet koko aineistosta itselleen syystä tai toisesta mieleisiä tuloksia. Toisin sanoen he olivat poistaneet tutkimustietoa valikoiden.
Kyse on tieteellisestä parhaiden palojen poimisesta. Tulosten (osittaista) hylkäämistä tai poistamista pidetään laajan vuonna 2016 tehdyn kyselytutkimuksen mukaan toistettavuuskriisin perussyynä.
Uhkana tieteen kriisiytyminen
Tieteellisen tutkimuksen perusvaatimuksiin kuuluu kokeiden toistettavuus, joka osoittaa, että tulokset ovat luotettavia. Joko itse tutkijan tai muiden asiantuntijoiden pitää kyetä saamaan aina samalla tavalla järjestetyissä kokeissa keskenään täysin vertailukelpoiset tulokset.
Kun arvostettu tiedelehti Nature kysyi asiaa 1 576 luonnontieteilijältä, kävi ilmi, että toistettavuus tuotti usein tuskaa.
Ongelma on erittäin vakava eksaktien tieteiden, kuten kemian, alalla, ja tutkijat epäilevät syyksi tulosten poiminnan lisäksi sitä, että kokeiden suunnittelussa ja toteutuksessa on puutteita ja osa vaikuttavista tekijöistä jää huomiotta.

Kokeet, jota ei voida toistaa, kriisiyttävät
Yhdeksän luonnontieteilijää kymmenestä katsoo, että tutkimus on jonkinlaisessa kriisissä, koska kaikkia kokeita ei pystytä toistamaan: eri kerroilla/paikoissa saadaan liian erilaisia tutkimustuloksia.

Eksaktit tieteet kärsivät eniten
Yli puolet tutkijoista on joutunut tilanteeseen, jossa he eivät ole kyenneet toistamaan omaa (keltainen) tai toisen tutkijan (vihreä) koetta. Ongelma on vakavin eksakteissa tieteissä, joita ovat esimerkiksi kemia ja biologia.
Tutkijoiden mukaan ongelmia ei aiheuta vain tulosten valikoiminen. He katsovat, että kokeiden suunnittelun ja toteutuksen laadussa on usein parantamisen varaa ja että tutkimuksissa jätetään vaikuttavia tekijöitä liian vähälle huomiolle tai huomiotta – joskus pelkästään siksi, ettei niitä osata ottaa huomioon.
Koska kokeiden toistettavuus varmistaa tulosten luotettavuuden, virhelähteet pitäisi eliminoida mahdollisimman hyvin. Se asettaa kokeen järjestelylle ja sen suorittajalle suuria vaatimuksia.
65 prosentissa tieteellisistä artikkeleista oli jätetty huomiotta tutkijoiden käytössä olevia tutkimustuloksia.
Kun Marylandin yliopistossa työskentelevä Todd Gould havaitsi, että tutkijan sukupuoli vaikuttaa eläinkokeen tulokseen, hän teki ratkaisevan läpimurron.
Mies stressasi hiiriä hajullaan
Gould antoi hiirien ensin haistella vanutyynyjä, joihin oli imeytynyt joko miehen tai naisen hikeä.
Seuraavassa tutkimusvaiheessa määritettiin, kuinka stressaantuneita hiiret olivat, tarkkailemalla niiden käyttäytymistä erilaisissa tilanteissa. Hiirien piti esimerkiksi uida altaassa, jossa niiden jalat eivät yltäneet pohjaan.

Miehen hikeä haistaneet hiiret uivat pitempään kuin naisen hikeä haistaneet hiiret.
Naisen hikeä haistaneet hiiret oivalsivat nopeasti, että ne eivät päässeet nousemaan pois altaasta, ja alkoivat kellua säästääkseen voimiaan.
Sen sijaan miehen hikeä haistaneet hiiret uivat pitkään ympäriinsä, ennen kuin ne luovuttivat. Tällainen käyttäytyminen heijastaa korkeaa stressitasoa. Usean vastaavan kokeen jälkeen Gould saattoi olla varma siitä, että miehen hiki kiihdytti hiirissä stressihormoni kortisolin erittymistä.
Tehokas kortisolin tuotanto johtaa eläimissä äkilliseen stressitilaan, joka tunnetaan taistele tai pakene -reaktiona. Hiiret reagoivat voimakkaasti miehen hajuun ilmeisesti siksi, että ne pitävät koiraita vaistomaisesti uhkaavina.
Yllättävä havainto sai Gouldin selvittämään, oliko sillä käytännön merkitystä lääketutkimusten luotettavuudelle.
Kun Gould testasi ketamiinin vaikutusta masentuneisiin hiiriin, tulokseksi tuli, että ketamiini lievittää masennusta, mutta vain siinä tapauksessa, että kokeen suoritti miespuolinen tutkija.
Teho perustui nimittäin ketamiinin ja stressihormonien monimutkaiseen vuorovaikutukseen. Koska miehen ominaishaju aiheutti stressiä, niiden määrä kasvoi.
Mies hermostuttaa hiiriä hajullaan
Laboratoriohiiret reagoivat miespuolisen tutkijan ominaishajuun, jossa hiellä on tärkeä osa. Reaktio näkyy stressikäyttäytymisenä. Näyttää siltä, että eläimillä tehtävässä lääketutkimuksessa pitää ottaa huomioon kokeen suorittajan biologinen sukupuoli yhtenä vaikuttavana tekijänä.

1. Hiiret kammoavat miehiä
Miehen hien haju herättää hiirissä pelkoa, ja siksi ne yrittävät välttää kohtaamista. Naisen hiki ei aiheuta vastaavaa stressireaktiota. Siksi sillä, tekeekö kokeen mies vai nainen, on vaikutusta laboratoriohiirien elintoimintoihin ja käyttäytymiseen.

2. Stresshormonia ryöpsähtää
Miehen hien sisältämät aineet aktivoivat hiiren hajuaistinsoluja. Ärsytys välittyy hermoimpulsseina aivoihin. Niissä erittyvä kortikotropiinin vapauttajahormoni (CRF, corticotropin-releasing factor) saa lisämunuaiset kiihdyttämään stressihormonin tuotantoa.

3. Stressi muuttaa käyttäytymistä
Tavallisesti hiiri (musta) on piileskelevä arka eläin, joka välttelee yleensä myös lajitovereitaan. Stressihormoni tekee hiirestä (uhka)rohkeamman, ja se hakeutuu häkkiin pannun vieraan yksilön (valkoinen) seuraan.
Kanadalaisessa Lethbridgen yliopistossa vuonna 2022 laboratoriorotilla tehdyssä tutkimuksessa päädyttiin samaan tulokseen: eläinten reaktiot riippuvat siitä, tekeekö kokeen mies vai nainen.
Vanhastaan on tiedetty, että kehitettäviä lääkkeitä on syytä testata sekä miehillä että naisilla, koska ne voivat vaikuttaa heihin eri tavalla. Myös siihen, että tutkijoiden sukupuolella on merkitystä, kannattaa kiinnittää huomiota.
Vastaisuudessa voidaan vaatia, että tieteellisissä julkaisuissa mainitaan, huolehtivatko koe-eläimistä miehet vai naiset. Koska hajut voivat vaikuttaa tuloksiin, kokeiden järjestäjien on otettava selvää monista eri tekijöistä.
Ehkä esimerkiksi ruokinnalla, kuljetuksilla tai jopa vuodenajoilla on vaikutusta koe-eläinten reaktioihin.

Tutkijan biologinen sukupuoli vaikuttaa koe-eläinten käyttäytymiseen, sillä ne reagoivat ihmisen ominaishajuun. Ehkä on olemassa muitakin tuloksia vääristäviä tekijöitä, joita ei ole osattu ottaa huomioon.
Todd Gould ei tiedä vielä, vaikuttavatko stressihormonit ketamiinin tehoon ihmisillä samalla tavalla kuin hiirillä. Vaikka hänen tutkijaryhmänsä ei olisikaan päässyt entistä tehokkaamman masennushoidon jäljille, voidaan sanoa, että se on edistänyt lääketutkimusta.
Kun lääkkeitä kehitettäessä kiinnitetään enemmän huomiota siihen, että sukupuoli vaikuttaa tutkimustuloksiin, voidaan odottaa, että niiden laatu paranee. Potilaan kannaltahan on tärkeintä, että hän saa valmisteen, joka vaikuttaa hänen vaivoihinsa varmasti ja turvallisesti.