Luonnontieteilijä Charles Darwinin muotokuva

Charles Darwin mullisti evoluutioteoriallaan maailmankuvan

Kukaan muu ei ole vaikuttanut yhtä voimakkaasti käsitykseen Maan elämästä kuin Charles Darwin. Brittiläinen luonnontieteilijä aiheutti tieteellisen mullistuksen Lajien synty -teoksessa esittämällään evoluutioteorialla.

Kukaan muu ei ole vaikuttanut yhtä voimakkaasti käsitykseen Maan elämästä kuin Charles Darwin. Brittiläinen luonnontieteilijä aiheutti tieteellisen mullistuksen Lajien synty -teoksessa esittämällään evoluutioteorialla.

Wikimedia Commons

Jumala loi 6 000 vuotta sitten taivaan ja maan. Sitten Hän täytti maapallon kasveilla ja eläimillä ja teki vielä miehen ja naisen. Kaikki nykylajit polveutuvat niistä eläimistä, jotka selvisivät kaiken hukuttaneesta tulvasta Nooan arkissa.

Raamattu antaa ymmärtää luomisen ja lajien kehityksen tapahtuneen näin. Vain harvat kyseenalaistivat kristinuskon maailmanselityksen 1800-luvun alussa.

Siksi monet joutuivat järkytyksen valtaan, kun brittiläinen tutkija Charles Darwin hylkäsi Raamatun ensimmäiset sivut kirjassaan Lajien synty, jonka hän julkaisi vuonna 1859.

Tieteellisessä pääteoksessaan Darwin esitti todisteita siitä, että maapallon kaikki eliöt polveutuivat yhteisistä kantamuodoista, jotka olivat eläneet miljoonia vuosia sitten. Lisäksi hän selitti, kuinka uusia lajeja voi syntyä luonnonvalinnan kautta.

Darwin kaavaili pappisuraa

Oli jossain määrin sattuma, että Charles Darwinista tuli aikansa merkittävimpiä tieteenharjoittajia.

Tutkija, joka räjäytti kristinuskon maailmankuvan hajalle, alkoi nimittäin lukea papiksi Cambridgen yliopistossa vuonna 1827.

Tuolloin 18-vuotias Darwin tunnustautui kristityksi, mutta hän ei koskaan syttynyt teologialle. Sen sijaan hän oli innostunut eläin- ja kasvitieteestä sekä geologiasta.

Kuva Charles Darwinista lapsena

Piirros esittää Charles Darwinia seitsenvuotiaana (1816). Hän varttui Englannissa Shrewsburyn kaupungissa, joka sijaitsee Birminghamin luoteispuolella. Vanhemmat olivat varakkaita ja sivistyneitä, ja Darwinin lapsuus oli onnellinen. Äiti kuoli yllättäen, kun Darwin oli kahdeksanvuotias.

© Wikimedia Commons

Vuonna 1831 Darwinin tieteellinen ura sai ensimmäisen yllättävän käänteen. Hän oli vasta 22-vuotias, kun hänelle tarjottiin mahdollisuutta osallistua ilman korvausta HMS Beagle -aluksella tehtävään tutkimusretkeen.

Edessä oli viiden vuoden pituinen maailmanympäripurjehdus kapteeni Robert FitzRoyn johdolla. Darwin kuului retkikunnan luonnontieteilijöihin.

Nuori tutkija kärsi merellä. Hän totesi useaan otteeseen vihaavansa jokaista aaltoa.

Aina kun vain oli mahdollista, Darwin nousi maihin ja lähti keräämään eläin-, kasvi- ja kivinäytteitä sekä fossiileja.

Erityisesti Galápagossaarten luonto hämmästytti Darwinia omintakeisuudellaan ja sai nuoren tutkijan pohtimaan sen syntymistä ja kehittymistä.

Kartta HMS Beagle -laivan maailmanympäripurjehduksesta

Kartta HMS Beagle -laivan viisi vuotta kestäneestä (1831–1836) maailmanympäripurjehduksesta. Charles Darwin kuului retkikunnan luonnontieteilijöihin, ja tutkimusmatka vaikutti ratkaisevasti hänen evoluutioteoriaansa.

© Wikimedia Commons

HMS Beagle palasi Englantiin vuonna 1836. Melko pian kotiinpaluun jälkeen Darwin alkoi kirjoittaa artikkeleita, joissa hän käsitteli tutkimusretken aikana tekemiään havaintoja. Darwinin panos vuonna 1839 julkaistuun neliosaiseen matkakertomukseen oli ”Journal and Remarks”, joka tunnetaan Suomessa nimellä Beaglen matka.

Darwinin pääteos, Lajien synty, painettiin kuitenkin vasta vuonna 1859. Ja se aiheutti tieteellisen mullistuksen.

Mitä Darwinin evoluutioteoriassa oletetaan?

Käänteentekevä kehitysoppi

Vain harvat ovat vaikuttaneet käsityksiin maailmasta yhtä voimakkaasti kuin Darwin.

Hänen teoriansa kulmakiviä on polveutumisoppi, josta käytetään nimitystä evoluutioteoria.

Evoluutioteoria on nykyaikaisen luonnontieteellisen maailmankuvan perusta, ja sen muotoili ensimmäisenä Darwin teoksessaan Lajien synty.

Charles Darwinin Lajien synty -kirjan nimiölehti vuodelta 1859

Vuonna 2019 tuntematon keräilijä osti Charles Darwinin Lajien synty -kirjan ensipainoksen huutokaupassa puolella miljoonalla dollarilla. Darwinin pääteos valittiin Britanniassa kaikkien aikojen vaikuttavimmaksi tieteelliseksi julkaisuksi muun muassa sillä perusteella, että se mullisti maailmankuvan.

© Wikimedia Commons

Kehitysoppi ei ollut Darwinin oma keksintö, mutta hän kehitti sitä eteenpäin niin, että siitä tuli tieteellisesti pätevä. Darwinin oletukset lajien kehittymisestä olivat käänteentekeviä, ja niistä alettiin myöhemmin käyttää nimitystä darwinismi.

Darwinismiin sisältyy kaksi pääoletusta.

Ensinnäkin oletetaan, että kaikki lajit muuntuvat vähitellen ja polveutuvat yhteisestä kantamuodosta.

Toiseksi oletetaan, että parhaiten elinolosuhteisiin sopeutuvat jälkeläiset ovat elinkelpoisimpia. Ne yksilöt, joilla on hyödyllisimmät ominaisuudet, pääsevät helpommin jatkamaan sukua ja saavat enemmän jälkeläisiä kuin ne, joilla on haitallisimmat ominaisuudet.

Pilapiirros Charles Darwinista brittiläisessä satiirilehdessä 1871

Monet tyrmistyivät, kun Charles Darwin esitti ihmisen olevan eläin, joka polveutuu apinoista. Brittiläinen satiirilehti The Hornet julkaisi vuonna 1871 pilapiirroksen, joka esittää kiistellyn tutkijan apinana. Darwin kohtaa yhä vastustusta. Yhdysvalloissa konservatiiviset kristityt haluavat kieltää evoluutioteorian opettamisen koulussa.

© Wikimedia Commons

Evoluutiota ylläpitävä ”vahvemman oikeus” esitetään usein englanniksi ilmaisulla ”survival of the fittest”. Se voidaan suomentaa sopeutuvimman tai pätevimmän pärjäämiseksi.

Darwin julkaisi vuonna 1871 Ihmisen polveutuminen ja sukupuolivalinta -nimisen kirjan, josta nousi kova kohu.

Darwinin mukaan luonnonkauneuden ja eläinten viehättävien piirteiden tehtävänä ei ole miellyttää ihmisiä, vaan ne palvelevat lisääntymispäämääriä.

Kun luonnonvalinta on olemassaolon taistelua, seksuaalivalinta on kilpailua paremmuudesta suvunjatkamisen näkökulmasta tarkasteltuna.

Mihin Darwin kuoli?

Helmikuussa 1809 syntynyt Darwin oli sairaalloinen pienestä pitäen.

Nuorena hän kärsi pahoinvoinnista ja vatsavaivoista. Myöhemmällä iällä hänellä oli kaikenlaisia tauteja ja jatkuvia kipuja.

Vuonna 1882, jolloin Darwin oli 73-vuotias, hänen ruumiillinen ja henkinen suorituskykynsä heikkeni rajusti.

Darwin oli ulkoilemassa, kun hän tunsi voimakasta heikotusta. Hän kuoli kotonaan sydänkohtaukseen 19. huhtikuuta 1882.

Evoluutioteorialla oli monta kehittäjää

Darwin on ilman muuta kaikkien aikojen merkittävin evoluutioteoreetikko, mutta hän ei keksinyt kehitysoppia.

Ajatus lajien vähittäisestä muuntumisesta ei ollut suinkaan uusi, kun Darwinin kirja Lajien synty ilmestyi vuonna 1859.

Buffonin kreivi Georges-Louis Leclerc, joka oli Ranskan johtavia luonnontutkijoita, esitti jo 1700-luvulla lajien yhtäläisyyksien johtuvan siitä, että niillä on yhteinen kantamuoto.

Ranskalaisen luonnontieteilijän Georges Louis Leclercin muotokuva
© Musée Buffon à Montbard

Buffonin kreivi Georges Louis Leclerc

Buffonina tunnettu ranskalainen tutkija Georges Louis Leclerc (1707–1788) perusti Pariisiin luonnontieteellisen museon ja laati 44-osaisen Luonnonhistoria-teoksen. Siinä hän totesi joidenkin eläinlajien muistuttavan toisiaan siksi, että ne ovat kehittyneet yhteisestä edeltäjästä.

Ranskalaisen luonnontieteilijän Jean Baptiste Lamarckin muotokuva
© Wikimedia Commons

Jean Baptiste Lamarck

Jean Baptiste Lamarck (1744–1829) oli Buffonin oppilas, joka kehitti eteenpäin eläinten yhteiseen kantamuotoon perustuvaa polveutumisteoriaa. Hän esitti vuonna 1809, että eri eliöryhmillä oli sama alkuperä ja että ne olivat käyneet läpi vähittäisiä muutoksia kehittyessään toisenlaisiksi. Hänen mukaansa eliöiden elinaikanaan hankkimat ominaisuudet voivat periytyä ja siksi seuraava sukupolvi voi olla paremmin sopeutunut elinympäristöönsä.

Brittiläisen luonnontieteilijän Charles Darwinin muotokuva
© Shutterstock

Charles Darwin

Charles Darwin (1809–1882) laati mullistavan evoluutioteorian Buffonin ja Lamarckin esittämien oletusten pohjalta. Omassa kehitysopissaan Darwin painotti muuntelun ja olemassaolon taistelun merkitystä ja luonnonvalinnan ohjaavaa vaikutusta.

Leclercin suojatti Jean Baptiste Lamarck jatkoi kehitysopillisten selitysten kehittämistä 1800-luvulla.

Muutosten syyn Lamarck esitti vuonna 1809 julkaisemassaan Philosophie zoologique -teoksessa. Siinä todettiin ensimmäisen kerran, että kaikki nykyiset eliöt ovat aiempien geologisten kausien aikana eläneiden eliöiden jälkeläisiä. Eliöt olivat siis muuttuneet luonnostaan sukupolvien ketjussa.

Lamarck uskoi, että vanhempien hankkimat ominaisuudet periytyvät jälkeläisille, sillä tällainen perinnöllisyys voisi selittää sen, miksi seuraava sukupolvi on sopeutunut paremmin elinympäristöön.

Esimerkkinä hankittujen ominaisuuksien periytymisestä Lamarck piti kirahvin kaulaa. Hänen mukaansa se, että eläin joutuu kurkottamaan päätään hamutessaan suuhunsa lehtiä korkealla olevista oksista, venyttää kaulaa. Ja siksi jälkeläiset eivät voi saada lyhyttä kaulaa.

Kuitenkin vasta sen jälkeen, kun Darwin oli selittänyt, kuinka hyödylliset perinnölliset ominaisuudet runsastuvat populaatiossa luonnonvalinnaksi kutsutun evoluutioprosessin kautta, kehitysoppi teki ratkaisevan läpimurron.