Onko sinulla tapana kurkata olkasi yli, tarkistatko lukon vielä yhden kerran, ja oletko yleisesti epäluuloinen muita kohtaan?
Jos vastasit kyllä, kärsit ehkä lievästä paranoiasta eli vainoharhaisuudesta.
Ja sinä et varmasti ole ainoa. Näin arvioi kliinisen psykologian professori Daniel Freeman Oxfordin yliopistosta Englannista. Hän on yksi vuonna 2011 valmistuneen laajan paranoiatutkimuksen laatijoista.
”1–3 prosenttia väestöstä kärsii vakavasta paranoiasta, kun taas 10–15 prosenttia potee sen lievempää muotoa”, toteaa Freeman New Scientist -tiedejulkaisussa.
Juuret menneisyydessä
Lontoon University College -yliopiston psykologi ja evoluution ja käyttäytymisen professori Nichola Raihani ei välttämättä pidä huonona sitä, että niin monet ehkä ovat lievästi vainoharhaisia.
Raihanin hypoteesin mukaan ihmiset ovat rotuna erityisen yhteistyöhaluisia ja voivat oikeissa olosuhteissa saada etua yhteistyöstä sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät ole itselle läheisiä, vaikka vaarana olisi joutua hyväksi käytetyksi.
Ja juuri siksi on evoluution näkökulmasta saattanut ihmiselle olla hyödyksi suhtautua hieman varoen ulkopuolisiin, jotka saattavat vahingoittaa häntä itseään tai hänen läheisiään.
”Katson paranoian kuuluvan erottamattomana osana siihen, että ymmärrämme, mitä sosiaalisena lajina eläminen tarkoittaa”, sanoo Raihani New Scientist -julkaisulle.
Paranoian voimakkuus vaihtelee
Raihanin mukaan hänen hypoteesiaan tukee muun muassa vuonna 2018 tehty tutkimus, johon hän itsekin osallistui.
Tutkimus paljasti online-pelin avulla esimerkiksi sen, että osallistujat uskoivat helposti henkilöiden, jotka kuuluivat osallistujia korkeampaan sosiaaliluokkaan tai edustivat erilaista poliittista vakaumusta, toimivan valitsemallaan tavalla aiheuttaakseen osallistujille vahinkoa.
Tämä ei tullut Raihanille yllätyksenä.
”Paranoidisia ajatuksia voi verrata radion volyyminsäätönappiin. Ne voimistuvat ja vaimenevat aina sen mukaan, mitä ihminen kokee. Ja jos joutuu alttiiksi sosiaaliselle uhalle, säädin yleensä kiertyy suuremmalle”, sanoo Raihani.
Hypoteesista huolimatta Raihanilla ei toistaiseksi ole selkeää ohjetta siihen, miten voidaan auttaa ihmisiä, jotka kärsivät vakavasti vainoharhaisista ajatuksista.