Voiko pistely lievittää kipua?

Toista oletusta pidetään järkevämpänä, vaikka se pudottaakin pohjan pois koko oppirakennelmalta. Sen mukaan potilaan kokema oireiden lievittyminen perustuu niin sanottuun lumevaikutukseen. Sen syntymistä edistävät sekä hoitotilanne akuhoitajan rauhoittavasta puheesta ja kosketuksesta neulojen pistämiseen että potilaan odotukset käsittelyn tehon suhteen. Pistelyhoidossa käytettävillä neuloillahan tuskin on sinänsä kipua lievittävää vaikutusta.

Lumeilmiö on todistettavasti olemassa, mutta se ei käy hoidosta. Vaikutus on yleensä rajallinen ja lyhytaikainen, ja sitä on vaikea määrittää ja mitata luotettavasti. Lumeilmiötä esiintyy sekä koululääketieteen että täydentävien hoitojen yhteydessä, mutta tutkitusti vaikuttavien lääkkeiden ja käsittelyjen osalta voidaan sanoa, että lumevaikutus on bonusta. Muissa tapauksissa ilmiö vastaa täysin hoidon kokonaistehoa.

Onko akupunktuuri pelkkää lumetta? Kysymykseen on vaikea vastata, sillä varma tieto vaatii mielettömän huiputusnumeron. Ensin pitäisi järjestää tutkimus, jossa osa koehenkilöistä saisi ihoonsa neuloja, osa ei – mutta niin, etteivät hoidettavat eivätkä hoitajat tietäisi, kumman ryhmän jäsenestä ja kummasta käsittelystä on kulloinkin kysymys. Ainoastaan tällä tavoin voitaisiin varmistaa saman lumevaikutuksen syntyminen ja mahdollisuus määrittää pistelyhoidon todellinen lääketieteellinen teho.

Neulat säätelevät energiavirtaa

Akupunktuuria on käytetty tuhansia vuosia. Vanhimmat sitä koskevat kiinalaiskirjoitukset ovat vuoden 200 eaa. tienoilta, mutta luusta tai kivestä valmistetut neulat viittaavat siihen, että pistelyhoito on vanhempaa perua.

Nykyään akupunktuurilla on tunnustettu, vankka asema Kiinassa, ja siellä akupunktuuri kuuluu lääketieteen opintoihin. Vanhan akupunktuurin perustana olevan ajatustavan mukaan ihminen nähdään elimellisenä kokonaisuutena, jossa kahden vastakkaisen energian, jinin ja jangin, tulisi olla tasapainossa. Epätasapaino johtaa sairastumiseen.

Jinistä ja jangista käytetään yhteisnimitystä qi, ja energiavirta kulkee elinten välillä kehon pinnan rataverkossa, joka koostuu meridiaaneista. Pistämällä neulat määräkohtiin, akupisteisiin, voidaan säädellä meridiaanien energiavirtaa ja näin palauttaa keho tasapainotilaan.

Käytännössä akupunktuuria harjoitetaan useimmiten puhtailla teräsneuloilla, jotka ovat alle puoli millimetriä paksuja. Rasvakerroksen paksuuden mukaan terä painetaan 2–8 millimetrin syvyyteen ja jätetään siihen vajaaksi puoleksi tunniksi. Pisto ei tee kipeää, mutta se voi aiheuttaa heikkoa kouristelua tai arkuutta. Yleensä käsittely toistetaan muutaman päivän välein, kunnes potilas alkaa tuntea hoidon vaikutuksen.

Sekä tutkijoiden että akuhoitajien on ollut mahdoton todistaa energiavirtojen, meridiaanien ja tarkasti määritettävien akupisteiden olemassaolo. Tämä ei kuitenkaan välttämättä tarkoita sitä, että akupunktuuri on tehotonta.

Monet tavalliset lääkärit pitävät neulahoitoa harkinnan arvoisena vaihtoehtona silloin, kun tarvitaan kivun tai pahoinvoinnin lievitystä eikä haluta tai voida turvautua lääkkeisiin. Lisäksi monissa sairaaloissa – myös Pohjoismaissa – potilaat voivat joissain tilanteissa saada akuhoitoa. Mitä sitten sanovat todisteet?

Kokeet on suoritettu kehnosti

Brittiläinen lääkäri Edzard Ernst kävi vuonna 2009 läpi 32 tutkimusta, joissa oli analysoitu enimmillään 26 koehenkilön vastetta akupunktuuriin.

Kaikkiaan kyse oli 246:sta satunnaistetuksi vertailevaksi kaksoissokkokokeeksi kuvatusta tutkimuksesta. Toisin sanoen osallistujat oli jaettu satunnaisesti kahteen ryhmään, joista toisen jäsenet saivat akupunktuuria, toisen sitä vastoin tehotonta huiputushoitoa tietämättä, kumpaan ryhmään he kuuluivat.

Tällainen järjestely, jos se toteutetaan oikein, takaa lääketieteen alalla luotettavimmat tulokset.

Edzard Ernstin selvitys paljasti, että 32 tutkimuksesta 25 osoitti akupunktuurin yhtä tehokkaaksi kuin huiputushoidon, jota nimitetään myös lumeeksi. Kahdessa tutkimuksessa lopputulos oli jätetty avoimeksi, ja viidessä päätelmäksi tuli, että akupunktuuri vaikuttaa potilaan oloon ja terveyteen.

Ainoat vaivat, joihin akupunktuurista voi ilmeisesti saada apua, ovat päänsärky, selkäkipu, (syöpä)lääkkeiden ja leikkausten aiheuttama pahoinvointi sekä virtsankarkailu. Näihinkin tuloksiin on kuitenkin syytä suhtautua tietyin varauksin, sillä valtaosa tutkimuksista ei täytä lääketieteellisille kokeille asetettuja perusvaatimuksia.

Vuonna 2018 kiinalaisen Sichuanin yliopiston professori Xin Sun arvioi 318 tutkimusta, joiden kohteena oli akupunktuurin vaikutus polven nivelrikkoon.

Tekijöiden mukaan kyse oli kaikissa tapauksissa satunnaistetuista vertailevista kaksoissokko­kokeista, mutta kiinalaisprofessorin tiheän seulan läpäisi vain murto-osa: alle viidessä prosentissa tutkimuksista potilaiden jako hoito- ja lumeryhmiin oli tehty ja dokumentoitu pätevästi, vaikka se on oikein järjestetyn ja tuloksiltaan luotettavan satunnaistetun kokeen välttämätön edellytys.

Vain kahdeksassa prosentissa tutkimuksista ei ollut mittausongelmaa. Muissa ei ollut etukäteen määritetty kriteerejä koe­henkilöiden kokemalle tai osoittamalle vaikutukselle.

Monitulkintaisuus ja epämääräisyys ovat tieteessä pulmallinen asia. Hoidon tehoahan voidaan arvioida monilla mittareilla, kuten potilaan omakohtaisella tai lääkärin käsityksellä kivun voimakkuuden tai liikuntakyvyn muutoksesta. Kun hoito ei tehoa, muuttuja pysyy useimmilla samana, mutta olemassa olevan sattuman mahdollisuuden takia se voi joillakin osoittaa plussaa tai miinusta.

Mikäli satunnaisvirheitä ei minimoida, johtopäätökset voivat olla vääriä, esimerkiksi liian myönteisiä.

Lumeneula harhauttaa hoitajaa

Xin Sunin tekemä erittely paljastaa akupunktuuria koskevat tutkimukset enimmäkseen puutteellisiksi ja siksi myös epäluotettaviksi. On kuitenkin ollut yrityksiä parantaa tutkimuksen laatua, vaikka yhtä perusongelmaa on vaikea ratkaista.

Ilman oikein järjestettyä kaksoissokkokoetta ei saada pätevää arviota hoidon tehosta. Hyvän tieteellisen käytännön mukaan koehenkilöt eivät tiedä, kuuluvatko he hoito- vai lumeryhmään.

Yhtä tärkeää on varmistaa myös, että suorittajakin on tietämätön siitä, kummanlaista hoitoa hän antaa. Jos asia on tiedossa, on olemassa vaara, että suorittaja (hoitaja tai tutkija) tietoisesti tai tiedostamattaan suhtautuu eri tavoin toisen ryhmän jäseniin ja käyttäytymisellään vääristää lopputulosta joko vahvistaen tai heikentäen lumevaikutusta.

Tavoitteena on kehittää lumeneula, joka hämää sekä hoitajaa että potilasta. Tähän mennessä paras vaihtoehto perustuu ihoa läpäisemättömään terään, joka painuu pistettäessä jousimekanismin ansiosta varteen. Testaus on kuitenkin paljastanut, että huiputus ei uppoa kaikkiin koehenkilöihin eikä jää yleensä hoitajilta huomaamatta.

Jymäytys on kuitenkin kaiken a ja o. Merkitys tuli hyvin esiin yhdysvaltalaisen syöväntutkimuslaitoksen Memorial Sloan Kettering Cancer Centerin tilastotieteilijän Andrew Vickersin vuonna 2018 tekemässä analyysissä.

Hän kävi läpi 39 akupunktuuria koskevaa tutkimusta, joihin oli osallistunut yhteensä 20 000 koehenkilöä. Ilmeni, että hoidon teho voi olla lumevaikutusta suurempi kivunlievityksessä. Kiinnostavinta selvityksessä oli kuitenkin se, että koettu helpotus oli sitä pienempi, mitä vahvemmin lumeryhmän jäsen uskoi saavansa varsinaista akupunktuuria.

Vickersin havainto antaa ymmärtää, että kokemus hoidon kipua lievittävästä vaikutuksesta perustuu paljolti olettamukseen aidon akupunktuurin saamisesta. Se vihjaa kuitenkin myös, että neulat todella tuottavat potilaille helpotusta lumevaikutusta enemmän. Siitä, onko asia tosiaan näin, ei voida kuitenkaan varmistua ilman neuloja, jotka vetävät nenästä sekä koehenkilöitä että heidän hoitajiaan.

Ajatus, että pistelyhoidosta on hyötyä kipupotilaille, saa joka tapauksessa tukea toisenlaisista tutkimuksista: hiirikokeista.

Pisto vapauttaa viestiainetta

Tanskalaisen neurobiologin Maiken Nedergaardin johtama tutkijaryhmä analysoi vuonna 2010, miten hiirien elimistö reagoi ihoon pistettäviin ja siinä pyöritettäviin neuloihin. Käsittely vastasi siis akupunktuuria.

Analyysi paljasti, että adenosiinin määrä kasvoi neulaa ympäröivässä kudoksessa. Adenosiini toimii välittäjäaineena, joka muun muassa auttaa kehoa korjaamaan kudosvaurioita. Adenosiinilla on kuitenkin myös huomattava vaikutus niihin hermosoluihin, jotka välittävät kipuviestejä aivoihin.

Nedergaard sai selville, että adenosiini vaimentaa hiirissä kipuärsykkeitä sillä seurauksella, että aivot reagoivat niihin tavallista passiivisemmin ja laimeammin.

Pistelyn jälkeen koe-eläimet aistivat heikommin muun muassa kuumuuden, joka normaalisti aiheuttaa hiirille kipuaistimuksen. Varmistuakseen siitä, että neulojen teho ei selittynyt minkäänlaisesta lumevaikutuksesta, tutkijat tuottivat muuntogee­nisiä hiiriä, joiden hermosolut eivät reagoi adenosiiniin.

Kun näille yksilöille tehtiin samanlainen pistelykäsittely kuin muille laboratoriohiirille, kipuaistimus syntyi tavalliseen tapaan. Tästä voitiin päätellä, että neuloilla oli lumevaikutusta suurempi teho.

Sittemmin Nedergaard on selvittänyt, että akupunktuuri vapauttaa myös ihmisissä paikallisesti – siis neulojen ympärille – adenosiinia. Sen määrän hän on todennut riippuvan paitsi siitä, mihin kohtaan neula pistetään, myös siitä, pyöritetäänkö neulaa vai ei.

Vielä on kuitenkin hämärän peitossa, vaikuttaako adenosiini ihmisissä samalla tavalla kuin hiirissä. Näissä adenosiini lievitti kipua alle vuorokauden. Jos vaikutusaika on ihmisillä yhtä lyhyt, akupunktuuri tuskin vastaa jatkuvan kivunlievityksen tarpeisiin, vaikka siitä saisikin helpotusta.

Nykytiedon valossa näyttää siltä, että neulahoito saattaa saada kivun hellittämään lumevaikutusta tehokkaammin. Sen mahdollisuudet lienevät kuitenkin suhteellisen rajalliset. Akupunktuurista tuskin on sanottavaa apua esimerkiksi masennusta tai reumatauteja sairastaville potilaille.