Ajatus matojen päästämisestä mellastamaan omaan suolistoon voi monesta äkkiseltään tuntua vastenmieliseltä. Ainakin niiden, joilla on riski sairastua diabetekseen, kannattaa kuitenkin ehkä tarkistaa kantaansa.
Australialaisen tutkimuksen mukaan nimittäin ainakin yhden koukkumadon toukat voivat olla terveyden kannalta hyödyllinen alivuokralainen etenkin esidiabeteetikoiden elimistössä.
Tutkimus on julkaistu kansainvälisessä Nature Communications -tiedeaikakauslehdessä.
Madot ottavat ohjat
Tutkijoiden näkemys perustuu kokeeseen, joka tehtiin James Cook -yliopistossa Australiassa. Kokeeseen osallistui 40 vapaaehtoista, joilla oli aikaisemmin havaittu viitteitä kohonneesta diabeteksen ja sydän- ja verisuonitautien riskistä.
Koehenkilöt jaettiin kolmeen ryhmään. Ensimmäisen ryhmän jäsenet saivat niellä 20 madontoukkaa. Toisen ryhmän annos oli 40 toukkaa, ja kolmas toimi vertailuryhmänä.
Kokeessa käytettiin Necatore americanus -lajien koukkumadon toukkia. Necatore americanus on sukkulamato, joka elää loisena muun muassa ihmisen ohutsuolessa. Näyttää siltä, että se pystyy säätämään isäntäelimistön toimintoja niin, että suoliston olosuhteet muuttuvat sille edullisiksi. Kokeen perusteella nämä muutokset ovat hyödyksi myös isännälle.
Insuliiniherkkyys normalisoitui
”Metabolisille sairauksille on ominaista tulehduksellinen immuunivaste, ja aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että koukkumatojen erittämät proteiinit säätelevät isäntäelimistön immuunijärjestelmää ja varmistavat matojen eloonjäämisen," selittää Doris Pierce, joka toimii lehtorina James Cook -yliopiston trooppisten sairauksien laitoksessa.
Koukkumatojen proteiinit vaikuttavat selvästikin myös isäntäelimistön terveyteen. 12 kuukauden kuluttua kokeen aloittamisesta koehenkilöiden insuliiniherkkyys oli normalisoitunut ja myös glukoosiaineenvaihdunta oli parantunut. Parhaat tulokset havaittiin ryhmässä, joka oli saanut 20 koukkumadon toukkaa.
Heikentynyt insuliiniherkkyys on yksi varhaisia merkkejä kohonneesta diabetesriskistä, joten insuliiniherkkyyden normalisoituminen oli huomattava parannus. Tutkijat mittasivat insuliiniherkkyyttä niin sanotulla HOMA-IR-asteikolla (Homeostatic Assessment of Insulin Resistance), joka on yleisesti käytetty mittari. Mittaus osoitti, että herkkyys oli parantunut lähes puolella.
Loismadot ehkäisevät diabetesta
Kokeen innoittajan oli muun muassa kiinnostava tilastotieto, jonka mukaan niissä maissa, joissa esiintyy paljon loismatotartuntoja, tyypin 2 diabetes tai alentunut insuliiniherkkyys ovat pienempi ongelma kuin muualla.
On myös havaittu, että samalla kun teollisuusmaissa loismatotartuntojen esiintyvyys on saatu pienenemään, aineenvaihduntaan liittyvät tulehdussairaudet ja muun muassa tyypin 2 diabetes ovat yleistyneet.
Toivoa uusista hoitomuodoista
Australialaistutkimus kesti kaksi vuotta. Sen päätyttyä koehenkilöt saivat valita poistetaanko koukkumadot heidät elimistöstään vai annetaanko niiden elää vielä 12 kuukautta. Kaikki halusivat pitää madot suolistossaan.
James Cook -yliopiston immunologi Paul Giacomin, joka on tutkimuksen tekijöistä, pitää tuloksia lupaavina. Hänen mukaansa koukkumadot näyttävät olevan ihmiselle vaarattomia ja niillä saadaan selvää hyötyä aineenvaihdunnalle. Lisää tutkimusta kuitenkin tarvitaan.
”Jos saamme selville, mitkä koukkumatojen tuottavat aineet saavat aikaan tämän vaikutuksen isännän elimistössä, voimme ehkä itse valmistaa proteiineja, jotka toimivat samalla tavalla.”