Tieto ei ole kuitenkaan estänyt monia yhdysvaltalaisia hakemasta Mounjarosta apua painonhallintaongelmiinsa.
Näin Mounjaro toimii
Ozempicin, Wegovyn ja Mounjaron vertailu paljasti, että viimeksi mainitun vaikuttava aine, tirtsepatidi, laskee tehokkaammin verensokeria ja laihduttaa enemmän kuin semaglutidi.
Tutkimusasetelma on kuitenkin monimutkaisempi, toteaa diabetekseen erikoistunut Kalifornian yliopiston professori Dean Schillinger The New York Timesissa:
”Tutkimuksessa verrattiin erikokoisia semaglutidi- ja tirtsepatidiannoksia, mikä vaikeuttaa niiden keskinäistä vertailua.”
Tirtsepatidin toiminta perustuu siihen, että se muistuttaa kahta elimistön suolistohormonia. Ne ovat GLP-1 eli glukagonin kaltainen peptidi 1 ja GIP eli mahan inhibitorinen peptidi, josta käytetään myös nimitystä glukoosista riippuvainen polypeptidi.
Koska Ozempicin ja Wegovyn semaglutidin vaikutustapa on kapeampi, voidaan olettaa, että ero selittää, miksi Mounjaro toimii niitä tehokkaammin.
”Tirtsepatidi hidastaa semaglutidin tavoin mahan tyhjenemistä ja pitää näin kauemmin yllä kylläisyyden tunnetta”, selittää hormonien tuotantoa tutkiva Janice Jin Hwang yhdysvaltalaisesta Pohjois-Carolinan yliopistosta.
Mahdollinen laihdutuslääke
Eli Lilly näkee tirtsepatidissa paljon potentiaalia myös painonhallintalääkkeenä. Todennäköisesti siihen perustuva laihdutusvalmiste on jo kehitteillä.
Lääkeyhtiö ei ole rummuttanut asiaa, mutta julkisuudessa esiintyneiden tietojen mukaan Mounjaron käyttö johti diabetesta sairastamattomilla lihavilla koehenkilöillä jopa 22,5 prosentin painonpudotukseen 72 viikkoa kestäneen tutkimuksen aikana.
Vaikka näkymät ovat hyvät, Mounjaroon perustuvan laihdutuslääkkeen kehitystyössä ei asiantuntijoiden mukaan pidä hötkyillä, sillä tirtsepatidiin voi liittyä vielä tuntemattomia tekijöitä.
”Pitkäaikaisvaikutuksia ei tunneta, ja ongelmia voi syntyä, koska pysyvien tulosten saavuttamiseksi lääkettä on käytettävä jatkuvasti”, toteaa yhdysvaltalaisen Arkansas’n yliopiston tutkija Akshaya Srikanth Bhagavathula.