Tutkimuksessa keskitytään polystyreenimuoviin, jota käytetään yleisesti elintarvikepakkauksissa, ja nanoputkiin, joita käytetään muun muassa urheiluvälineissä ja elektroniikassa. Siinä selvitetään ensimmäistä kertaa muovien tie ihmisen elimistöön molekyylitasolla.
Muovia on lautasella ja ilmassa
Tutkimuksen mukaan muovihiukkaset pääsevät ihmisen elimistöön pääasiassa kahdella tavalla: nielemällä ja hengittämällä.
Mikromuovit voivat päätyä ihmisen elimistöön ravinnon kautta, kun ihminen syö mikromuovien saastuttamia elintarvikkeita, esimerkiksi kalaa.
Italiassa vuonna 2020 tehdyssä elintarviketutkimuksessa tutkijat löysivät mikromuovia hedelmistä ja vihanneksista, jotka todennäköisesti olivat saaneet muovin maaperästä.
Toisessa tutkimuksessa Saksassa löytyi jälkiä mikromuovista juomavedessä. Tanskassa puolestaan juomavedessä ei ole mikromuovia Aarhusin yliopiston vuonna 2023 tekemän tutkimuksen mukaan.
Mikromuoveja tulee elimistöön myös hengitysilman välityksellä.
Muovihiukkaset, jotka ovat peräisin tekstiileistä, vaatteista ja matoista, leijuvat näkymättöminä ilmassa. Erityisesti sisätiloissa.
Nämä ilmassa kulkeutuvat hiukkaset voivat osoittautua suuremmaksi ongelmaksi kuin ne, jotka pääsevät elimistöön ruoan mukana.
Brittiläisen Plymouthin yliopiston tutkimuksessa verrattiin mikromuovin määrää simpukoissa kodin sisäilman sisältämään mikromuovimäärään.
Tutkimuksessa todettiin, että riski saada mikromuovia elimistöön kodin sisäilmasta on suurempi kuin se riski, että elimistöön päätyy mikromuovia ruoan mukana.
Muovi voi aiheuttaa tulehdustilan
Kun mikromuovi pääsee verenkiertoon, makrofagit käyvät sen kimppuun.
Makrofagit ovat elimistön immuunijärjestelmän valkosoluja, jotka tappavat vieraita aineita.
Makrofagien TIM4-reseptori sitoutuu mikromuoviin ja yrittää ensin hajottaa sitä.
Koska TIM4-reseptorit kuitenkin usein vaurioituvat yrittäessään sitoutua mikromuoviin, immuunijärjestelmä aiheuttaa elimistössä tulehdustilan.
Mikromuovi ei kuulu ihmisen elimistöön, joten se ei sula eikä imeydy. Siksi mikromuovi voi aiheuttaa ärsytystä.
Monissa tapauksissa makrofagin reseptori pysyy kuitenkin vahingoittumattomana, kun se sitoutuu mikromuoviin. Silloin ei synny tulehdusta, mutta mikromuovi jää elimistöön.
Mikromuovin tyyppi, koko ja muoto ratkaisevat sen, vaurioituuko reseptori vai ei.
Elimet vaarassa
Tutkimus antaa viitteitä siitä, että muovihiukkaset voivat pahimmassa tapauksessa löytää tiensä elintärkeisiin elimiin.
Hiirikokeissa on selvinnyt, että mikromuovialtistus voi häiritä suoliston toimintaa, aiheuttaa tulehdustiloja, heikentää siittiöiden laatua ja madaltaa testosteronitasoa sekä häiritä oppimiskykyä ja muistin toimintaa.
Toinen alakomaalaisessa Leidenin yliopistossa tehty tutkimus puolestaan osoittaa, että pienet hiukkaset voivat vaikuttaa kanan sikiöihin niin, että hermostoon, sydämeen ja silmiin syntyy epämuodostumia.
Japanilaistutkimuksessa ei vielä saatu yksiselitteistä vastausta siihen, kertyykö ihmisen elimistöön mikromuovia vai ei.
Meistä jokainen voi vähentää altistumista muoville miettimällä omia valintojaan ruokakaupassa ja vaateostoksilla. Voit ostaa tuotteita ja elintarvikkeita, joita ei ole kääritty muoviin, käyttää omia kestokasseja ja välttää muovisia vesipulloja. Jos haluat päivittää vaatekaappisi sisältöä, valitse merkkejä, jotka valmistavat paitoja, housuja ja t-paitoja muovittomista materiaaleista.