Gareth Kempsonin johtamalla Euroopan ainoalla hoitotoukkia valmistavalla yhtiöllä, Biomondella, on toinen tuotantolaitos Saksassa.
Toimitusjohtajan mukaan molemmissa tuotantolaitoksissa on jopa 50 000 munivaa kultakärpästä (Lucilia sericata) ja niiden toukilla toteutetaan vuosittain 25 000–30 000 haavanhoito-operaatiota eri puolilla Eurooppa.
Hoidon teho perustuu etenkin toukkien eritteeseen, joka tuhoaa kuollutta kudosta mahdollisesti pahoin märkivästä haavasta ja sen reunoilta.
Lisäksi toukat edistävät haavan paranemista. Ne hillitsevät tulehdusta estämällä bakteereja lisääntymästä. Hoito alkaa yleensä niin, että toukat viedään hoidettavalle alueelle teepussia muistuttavassa pussukassa.
”Menetelmän suosio johtuu siitä, että se on erittäin tehokas keino puhdistaa pitkittyneitä haavoja, jotka eivät parane itsestään”, selittää Kempson. Hän viittaa muun muassa diabeetikkojen jalkojen kroonisiin ihovaurioihin tai huonosta verenkierrosta kärsivien vanhusten säärihaavoihin.
”Vakioratkaisuna on ollut haavan puhdistaminen kuolleesta kudoksesta kirurgisesti, mutta usein leikkauksessa menetetään myös tervettä kudosta. Haavaa voidaan hoitaa myös erilaisilla geeleillä, mutta haavan puhdistuminen kestää yleensä 29–42 päivää. Toukkia käytettäessä aikaa kuluu keskimäärin vain 4–8 päivää”, toteaa Kempson.
Sairaalat ovat löytämässä toukat
Vaikka jo pelkkä ajatuskin toukkahoidosta voi kauhistuttaa, siihen kannattaa suhtautua myönteisesti. Kun tiedotusvälineet uutisoivat aikoinaan menetelmästä, se herätti myös hilpeyttä. Ajat ovat kuitenkin muuttuneet.
Itse asiassa säärihaavoja hoidettiin yleisesti toukkien avulla toiseen maailmansotaan asti.
Toukkahoidot alkoivat harvinaistua vasta penisilliinin keksimisen jälkeen. Tehokkaat mikrobilääkkeet tekivät vähitellen toukista melkeinpä tarpeettomia.
Kempson pitää syynä toukkahoidon suosion kasvuun maailmanlaajuista huolta antibiootteja vastaan vastustuskykyisten mikrobikantojen runsastumisesta.
Toukkia käytettiin Kempsonin mukaan jatkuvasti enemmän vuosien 1990 ja 2010 välillä, mutta sen jälkeen kasvu hidastui. Hän epäilee, että kehitystä jarruttavat ennakkoluulot.
Oletukselle antaa tukea vuonna 2017 tehty kyselytutkimus, joka julkaistiin Nursing Times -lehdessä. Tulokseksi tuli, että hoidosta vastaavat suhtautuvat menetelmään vieroksuvasti, koska he pitävät toukkia epämiellyttävinä.
Hyväksytty hoitokeino
”Monet käyttävät mieluiten menetelmää, joka ei puistata”, toteaa Kempson.
Toukkahoito on kuitenkin harkitsemisen arvoinen vaihtoehto, jonka lääketieteelliset käyttömahdollisuudet tiedetään ja tiedostetaan yleisesti. Keinoa on käsitelty melko paljon lääketieteellisessä kirjallisuudessa.
Asiasta kirjoittava The Guardian -lehti ennustaa, että monet vanhat menetelmät voivat vielä kokea renessanssin.
Joukko brittitutkijoita selvitti entisaikojen – mutta syystä tai toisesta sittemmin hylättyjen – hoitomenetelmien käyttökelpoisuutta.
Tutkimuksessa muun muassa testattiin hiirillä anglosaksien 1 000 vuoden takaista tapaa hoitaa silmätulehduksia.
Rohdos perustui valko-, ruoka- ja purjosipuliin, viiniin ja naudan sappeen. Luonnonlääkkeen havaittiin tepsivän yllättävän tehokkaasti. Tutkijat puuhaavat jo potilaskokeita.