Tämä sydänriski ansaitsee enemmän huomiota
Vanhastaan on ajateltu, että kolesteroli on sydän- ja verisuoniterveyden suurin riskitekijä. Tuore tutkimus osoitti tulehduksen sitä merkittävämmäksi.
Tutkijat analysoivat kolmen laajan tutkimuksen tuloksia. Niissä selvitettiin, kuinka eri hoidot ehkäisivät sydänkohtauksia 31 245 potilaalla.
Sydänsairaus on maailman yleisin kuolinsyy. Jo vuosikymmeniä on ajateltu, että kolesteroliarvoilla on suurin merkitys verenkiertoelimistön terveydelle. Monissa tutkimuksissa on saatu näyttöä siitä, että pahaksi kuvattu LDL- eli low-density lipoprotein -kolesteroli näyttelee ratkaisevaa osaa sydän- ja verisuonitautien kehityksessä.
On tiedetty kauan, että kun kolesterolia kertyy verisuonien seinämään, ne muuttuvat ahtaammiksi. Kolesterolista muodostuvat kovettumat eli plakit voivat repeytyä. Jos kohtaan syntyy hyytymä, suoni tukkeutuu. Ja tällainen yleensä valtimotautiin liittyvä sepelvaltimotukos aiheuttaa sydänkohtauksen.
Kolesterolin on jo jonkin aikaa epäilty vetävän jopa liikaa huomiota puoleensa. Kehossa voi piillä sitä paljon merkittävämpi sydän- ja verisuonitautien riskitekijä.
Tulehdus on vaarallinen
Kyse on inflammaatiosta, joka on eri asia kuin infektio- eli tartuntatulehdus.
Yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan niillä, jotka parantavat kolesteroliarvojaan statiinilääkityksellä, elimistön tulehdustila on pahaa kolesterolia suurempi sydänkohtauksen tai muun verenkiertohäiriön riskitekijä.
”On itsestään selvää, että näitä sairauksia ei saada koskaan kuriin, ellei kiinnitetä enemmän huomiota kehon tulehdusvasteeseen. Ei puhuta enää oletuksesta, vaan asia on todistettu”, toteaa sydän- ja verisuonitautien epidemiologian asiantuntija Paul Ridker. Hän oli yksi lääketieteellisessä The Lancet -aikakauslehdessä julkaistun tutkimuksen tekijöistä.
CRP paljastaa kavalan tulehduksen
Tutkimuksessa analysoitiin kolmen laajan tutkimuksen tuloksia. Tutkimuksissa oli selvitetty eri hoitomenetelmien vaikutusta 31 245 potilaan verenkiertohäiriöihin. Kaikki osallistujat paransivat kolesteroliarvojaan statiinilääkkeellä.
Kun tutkimukset alkoivat, osallistujien verestä määritettiin kolesterolipitoisuuksien lisäksi C-reaktiivisen proteiinin (CRP) määrä. Maksa tuottaa tätä proteiinia enemmän, kun elimistö on tulehdustilassa. Kaikissa kolmessa tutkimuksessa tultiin siihen tulokseen, että normaalia suurempi CRP-arvo on kolesterolia merkittävämpi sydän- ja verisuonitautien riskitekijä.
268 prosenttia suurempi kuolleisuus
Kävi ilmi, että sydän- ja verisuonitautikuolleisuus oli peräti 268 prosenttia suurempi niillä, joiden CRP-arvo oli eniten koholla. Sen sijaan korkea kolesterolitaso suurensi sydän- ja verisuonitautikuolleisuutta vain 27 prosenttia. Koska CRP-arvo heijastelee sitä, kuinka paha tulehdus elimistössä jyllää, voidaan olettaa, että juuri inflammaatioksi kutsutut kudosten reaktiot ovat villakoiran ydin.
Lisäksi tiedetään, että tulehdus ja immuunisolujen aktiivinen toiminta leimaavat verisuonien ahtautumista. Eläinkokeet ovat paljastaneet, että voimakas tulehdus saa plakit repeämään herkemmin ja suurentaa näin verisuonitukosriskiä. Näyttää siis siltä, että tulehdusta torjumalla voidaan ehkäistä tehokkaasti äkillisiä verenkiertohäiriöitä.
Ravinto pitää yllä terveyttä
On myös esitetty, että kolesterolista tulee vaarallista vasta sitten, kun se hapettuu. Avainasemassa ovat hapen herkästi reagoivat yhdisteet, joita kutsutaan vapaiksi radikaaleiksi. Ne vahingoittavat soluja ja aiheuttavat näin tulehdusreaktioita. Tutkimusten mukaan osa ravintoaineista vaikuttaa tulehdusta hillitsevästi. Niitä ovat esimerkiksi omega-3-rasvahapot, C- ja D-vitamiini, seleeni ja sinkki.
Linköpingin yliopistosairaalan ja Karoliinisen instituutin tekemää ruotsalaistutkimusta pidetään hyvin vakuuttavana. Siihen osallistuneet iäkkäät henkilöt käyttivät säännöllisesti neljän vuoden ajan seleenin ja ubikinonin eli koentsyymi Q10:n yhdistelmää. Sydän- ja verisuonitautikuolleisuus pieneni 54 prosenttia. Sen lisäksi, että osallistujien veren CRP-pitoisuus pieneni, heillä oli myös vähemmän muita tulehduksen merkkiaineita, kuten osteopontiinia, sP-selektiiniä ja IgF-1:tä (insuliinin kaltainen kasvutekijä 1).