Hoitokeino oli alkujaan tarkoitettu diabetekseen, mutta pian sen julistettiin olevan todellinen ihmelääke ylipainon karistamiseen, vaikka useat tutkijat ovatkin vielä epäilevällä kannalla.
Nyt on käynyt ilmi, että niin sanotut GLP-1-agonistit, joita myydään muun muassa Ozempic-tuotenimellä, saattavat auttaa toiseenkin vaikeaan terveysongelmaan eli alkoholiriippuvuuteen.
Valmisteen käyttäjät ovat kertoneet tiedotusvälineissä eri puolilla maailmaa, että he menettivät kiinnostuksensa alkoholiin ryhdyttyään käyttämään lääkeainetta, joka matkii vaikutukseltaan GLP-1-suolistohormonia.
“En saanut siitä enää mitään iloa”, kertoi 46-vuotias Eva Monson tuntemuksistaan New York Times -lehdelle, kun hän istui nauttimaan viiniä.
Hän kertoi ryhtyneensä juomaan koronasulkujen aikaan puolisen pulloa viiniä päivässä rentoutuakseen ja “lievittääkseen jännitteitä”, vaikka hän ei ollut käyttänyt aiemmin alkoholia säännöllisesti.
Alkoholin juominen ei kuitenkaan kiinnostanut häntä lainkaan sen jälkeen, kun lääkäri määräsi hänelle vuoden 2022 elokuussa Ozempicia diabetekseen. Muutos oli yllättävä ja äkillinen.
Yhdysvaltalainen Eva Monson ei ole ainoa, jolle on käynyt niin. Esimerkkejä kertyy lisää sitä mukaan, kun valmisteen suosio laihdutuslääkkeenä kasvaa.
Tutkijat eri puolilla maailmaa yrittävätkin nyt selvittää, miksi useat lääkeaineen käyttäjät kokevat, että alkoholi ei enää kiinnosta heitä.
Aiheeseen syvällisimmin perehtyneisiin kuuluu Anders Fink Jensen, joka on Kööpenhaminan psykiatrisen keskuksen ylilääkäri, Kööpenhaminan yliopiston lääketieteen professori ja Tanskan neuropsykiatrisen laboratorion johtaja.
Yhdessä lääkäri Mette Kruse Klausenin kanssa Jensen on ensimmäisenä maailmassa tehnyt kliinisen tutkimuksen siitä, miten GLP-1:een perustuva lääkeaine – tässä tapauksessa eksanatidi – vaikuttaa alkoholiriippuvuuteen.
Näin alkoholi vaikuttaa aivoihin
Jopa lasillinen tai kaksi vaikuttavat aivoihin ja siten myös kehoon. Jo muutama minuutti ensimmäisen alkoholiannoksen jälkeen alkoholi alkaa hidastaa aivoja samaan tapaan kuin nukutusaineet.
Vuosikymmeniä kestäneissä tutkimuksissa on todettu, että GLP-1-lääkettä saaneet hiiret, rotat ja apinat käyttivät vähemmän alkoholia ja olivat vähemmän kiinnostuneita alkoholista kuin eläimet, jotka eivät saaneet valmistetta.
Karibian alueen apinoilla tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että diabeteslääkitys sai apinat käyttämään peräti 25 prosenttia vähemmän alkoholia kuin ne apinat, jotka eivät saaneet lääkettä.
Jensen ja Klausen päättivät kokeilla eksanatidiä alkoholiriippuvaisten ihmisten ryhmälle kuuden kuukauden ajan.
Puolet tutkimusryhmästä sai lääkeainetta, toinen puoli puolestaan ainetta, jolla ei ollut vaikutusta eli plaseboa.
Tulokset hätkähdyttivät heti, kun koe päättyi.
”Totesimme alkoholin kulutuksen vähentyneen merkittävästi – noin 50 prosentilla”, kertoo Jensen Tieteen Kuvalehdelle.
”Kulutus väheni kuitenkin kummassakin vertailuryhmässä”, hän lisää.
Alkoholin kulutuksessa ei siis ollut mitattavaa eroa suolavettä tai eksanatidiä saaneiden välillä.
Jensenin mukaan selityksenä voi olla se, että molemmille ryhmille tarjottiin keskusteluterapiaa alkoholiriippuvuuteen.
Aina ei näytä tepsivän normaalipainoisiin
Aivokuvaukset paljastivat molemmissa ryhmissä vähäisempää aktiivisuutta aivojen mielihyväkeskuksessa, kun osallistujat katsoivat kuvia alkoholista.
Diabeteslääkettä saaneen ryhmän aivojen aktiivisuus väheni kuitenkin selvästi enemmän.
Kun Jensen ja hänen tutkimusryhmänsä päättivät analysoida tuloksia tiettyjen kriteerien perusteella, tulokset muuttuivat vielä mielenkiintoisemmiksi.
Kävi nimittäin ilmi, että diabeteslääkettä käyttäneet ylipainoiset ihmiset (BMI yli 25) joivat selvästi vähemmän alkoholia kuin plasebolääkettä saaneet.
”Vaikuttaa siltä, että lääkeaine tepsii vain ylipainoisten alkoholiriippuvuuteen, normaalipainoisilla ei eroa havittu, selittää Jensen.
Vielä ei tiedetä, miksi asia on niin.
”Ruoan ja alkoholin himossa aktivoituvat aivojen alueet ovat osin päällekkäisiä, joten ehkä se on osa selitystä”, hän sanoo.
Lisätutkimuksia tarvitaan
Jensen kollegoineen on käynnistänyt juuri uuden tutkimuksen, jossa selvitetään, kuinka Ozempicin vaikuttava aine semaglutidi vaikuttaa alkoholista riippuvaisiin ihmisiin, joiden BMI on yli 30.
Hän korostaa kuitenkin, että vielä on liian aikaista julistaa GLP-1-lääkeaineita uudeksi aseeksi alkoholiriippuvuutta ja muita päihderiippuvuuksia vastaan.
”Tiedämme sen toimivan eläimillä, mutta emme ole vielä todistaneet, että se auttaisi alkoholiriippuvaisia. Tämä on kuitenkin varsin mielenkiintoista”, hän sanoo.
Tutkijan mukaan olisi erittäin merkittävää, jos diabetesvalmisteet voisivat auttaa alkoholiriippuvaisia.
”Se olisi jymypaukku. Tiedämme tiettyjä valmisteita, jotka poistavat alkoholin himon ainakin joiltakin, ja antabus taas ei vaikuta alkoholin himoon. Siksi sellainen valmiste olisi todella käyttökelpoinen”, tutkija toteaa.
Ozempicin yleiseksi haasteeksi voi osoittautua se, että potilaat pitäisi saada käyttämään valmistetta pitkään.
Näin toteaa lääkäri ja Kööpenhaminan yliopiston biolääketieteen instituutin professori Jens Juul Holst, joka löysi suolistohormoni GLP-1:n jo vuonna 1986. Hän siis pohjusti työllään nyt kaikkien huulilla olevan lääkeaineen keksimistä.
”Yksi selityksistä valmisteen käytön lopettamiselle on se, että ruokahalutta eläminen voi käydä ajan myötä liian ankeaksi," professori sanoo Tieteen Kuvalehdelle.
Ylilääkäri ja Kööpenhaminan yliopiston psykiatrian kliininen professori Anders Fink Jensen ja hänen tutkimusryhmänsä on saanut aiemmin rahoitusta Ozempicia valmistavalta Novo Nordiskilta sen selvittämiseksi, voiko GLP-1 auttaa skitsofreniasta kärsivien ylipainon ja diabeteksen hoidossa. Tutkimusryhmä ei ole saanut rahoitusta tutkimuksiin, joissa käsitellään alkoholia.