Stressi vanhentaa, mutta asiaan voi vaikuttaa
Tutkijat löysivät tekijöitä, jotka kiihdyttävät biologista vanhenemista – mutta rapistuminen on peruutettavissa.
Kronologinen vanheneminen etenee vääjäämättömästi hetki hetkeltä, mutta biologinen vanheneminen ei näytä olevan yhtä suoraviivaista.
Ihmisten ja eläinten biologinen vanheneminen eli elimistön rapistuminen iän mukana on kiehtoa tiedettä aina. Joskus ajateltiin, että ruumis rappeutuu suoraviivaisesti, kun aika kuluu. Uuden tiedon mukaan prosessi on kuitenkin mutkikkaampi.
Monissa tutkimuksissa on havaittu, että elimistön rapistuminen voi väliaikaisesti kiihtyä mutta vanhenemisen jäljet voivat korjaantua. Biologinen ja kronologinen vanheneminen eivät siis välttämättä kulje samaa tahtia.
Tutkimuksissa havaittiin myös, että tietyt ulkoiset tekijät voivat vaikuttaa siihen, miten nopeasti biologinen vanheneminen etenee.
Ikääntyminen näkyy dna:ssa
Keskeinen elimistöä rappeuttava tekijä on stressi eli elimistön fyysinen reaktio erilaisiin kuormittaviin tilanteisiin. Stressin kiihdyttämää biologista vanhenemista voidaan kuitenkin hidastaa ja sen jälkiä jopa korjata, todetaan Cell Metabolism -julkaisussa ilmestyneessä tutkimuksessa.
Tutkimuksen takana on tutkijoita Yhdysvalloista, Ruotsista ja Unkarista. He tarkastelivat muun muassa dna:n metylaation vaikutusta vanhenemiseen. Metylaatio tarkoittaa hiilestä ja vedystä koostuvan metyyliryhmän liittymistä aineeseen. Dna:ssa metylaatio vaikuttaa siihen, miten geenien säätelevät ominaisuudet aktivoituvat. Metylaatio ei muuta itse geenejä.
Mitä enemmän dna:n metylaatiota esiintyy, sitä rappeutuneempi elimistö on. Dna:n metylaatio on siis eräänlainen biologisen vanhenemisen mittari.
Nuori ja vanha hiiri samaan verenkiertoon
Kun dna:n metylaation muutoksia tarkasteltiin ihmisillä ja hiirillä samalla, kun nämä altistettiin erilaisille rasitusta stressiä aiheuttaville tekijöille, oli selvästi nähtävissä, miten stressi rappeutti elimistöä.
Tutkimukseen kuului myös hieman erikoinen koe nimeltä heterokrooninen parabioosi. Siinä kaksi eri-ikäistä koe-eläintä ommellaan kiinni toisiinsa niin, että niiden verenkierto yhdistyy.
Vanha veri vanhensi, mutta vain väliaikaisesti
Radikaalilta kuulostavalla hiirikokeella oli tarkoitus selvittää, miten nuoren yksilön elimistö reagoi altistumiseen vanhan yksilön verelle. Kävi ilmi, että nuoren hiiren biologinen vanheneminen kiihtyi selvästi.
Ennenaikainen vanhenenimen oli kuitenkin tilapäistä. Kun hiiret erotettiin toisistaan, nuoren hiiren elimistö palautui vähitellen ennalleen. Verenkierron yhdistämisen jälkeen lisääntynyt dna:n metylaatio palasi erottamisen jälkeen lähtötasolle.
”Biologisen vanhenemisen kiihtyminen vanhalle verelle altistumisen seurauksena sopii hyvin yhteen aikaisempien tutkimustulosten kanssa”, kertoo tutkimusta johtanut Jesse Poganik Harvardin yliopistosta.
Muukin stressi vanhentaa
Tutkijaryhmän lähtöolettamus oli se, että erilaiset kuormittavat kokemukset, jotka kuuluvat elämään, vaikuttavat myös biologisen vanhenemisen tahtiin.
Olettamuksen mukaisesti tutkimuksessa ilmeni, että rasitustekijät, kuten sairaudet ja raskaus, kiihdyttivät biologista vanhenemista sekä hiirillä että ihmisillä. Tutkimuksessa seurattiin muun muassa isojen kirurgisten toimenpiteiden ja vakavan koronataudin vaikutusta.
Tutkimuksessa havaittiin esimerkiksi, että vakavia fyysisiä vammoja saaneilla potilailla biologinen vanheneminen kiihtyy selvästi sen jälkeen, kun heille oli tehty kirurgisia toimenpiteitä. Vaikutus oli kuitenkin väliaikainen: elimistö palautui ennalleen muutamassa päivässä.
Tutkittavaksi koko vanhenemisprosessi
Tutkijoiden mukaan koetulokset osoittavat, että biologinen vanheneminen ei ole niin yksioikoinen ja suoraviivainen ilmiö kuin on oletettu. Jokainen meistä vanhenee sekä kronologisesti että biologisesti, mutta ikääntymisprosessit eivät aina kulje samassa tahdissa.
”Tärkeä jatkotutkimuksen kohde on se, miten biologisen vanhenemisen lyhytkestoinen kiihtyminen ja palautuminen lähtötilanteeseen vaikuttaa vanhenemiseen koko eliniän aikana”, tutkijat toteavat Cell Metabolismin artikkelissaan.