KELTAISET HAMPAAT
Talviset hemmotteluhetket uhkaavat ”pepsodent-hymyäsi”, sillä kahvi, kolajuomat, punaviini ja suklaa kellastavat hampaita ja vahingoittavat kiillettä.
Viini ja kolajuomat kellastavat hampaat
Hollywood-tähtien hampaat loistavat yhtä valkeina kuin kiillotettu norsunluu, mutta kotona kylpyhuoneen peilistä näkyy usein enemmän tai vähemmän kellastunut hammaskalusto.
Hampaat kellertyvät luonnostaan iän myötä, mutta sinä voit itse toimillasi estää niiden liiallista kellastumista.
Erityisesti kannattaa välttää tanniineja ja kromogeeneja eli molekyylejä, joissa on paljon väriaineita, sekä erilaisia happoja.
Happokylpy syövyttää kiillettä
Jo luonnostaan epätasainen kiille muuttuu entistäkin epätasaisemmaksi, kun ruoan ja juoman sisältämät hapot alkavat syövyttää sitä.
Sekä hedelmien että viinien hapot voivat aiheuttaa sen, että hampaiden pH-arvo laskee alle 5,5. Silloin kiilteen mineraalit alkavat liueta.
Happokylpy synnyttää hampaaseen halkeamia, joihin esimerkiksi lakritsin, mustikan ja kahvin väriaineet kiinnittyvät. Tutkimuksissa on todettu, että jopa joka kuudennella teini-ikäisellä on happamien aineiden aiheuttamia vaurioita hampaissa. Vaurioituneet hampaat kellastuvat helposti.
Vaihe vaiheelta – Näin happo tuhoaa kiilteen kalkkipanssarin:






1. Kiille suojaa hammasta
Hampaan uloin kerros on elimistön kovinta ainetta: hydroksiapatiittia.
2. Ruoka aiheuttaa happokylvyn
Kun syöt esimerkiksi sitruunan, hedelmän happo joutuu kosketuksiin kiilteen kanssa.
3. Haposta vapautuu vetyä
Hedelmän haposta vapautuu vetyioneja, kun se törmää kiilteen mineraalipintaan.
4. Vety reagoi kiilteen kanssa
Hapon vetyionit synnyttävät kemiallisen reaktion hydroksiapatiitin kanssa.
5. Kalkki liukenee
Kalkki hajoaa vapaiksi ioneiksi.
6. Kiilteeseen syntyy halkeama
Vetyfosfaatti ja kalkki voivat nyt poistua kiilteestä, johon jää halkeamia ja naarmuja.
Kahvi, tee ja karkki jättävät jälkensä
Kromogeenit kiinnittyvät hampaan kiilteeseen ja värjäävät sen. Väriaineita on erityisesti kahvissa, punaviinissä, kolajuomissa, lakritsissa sekä esimerkiksi viinirypäleissä, mustikoissa ja granaattiomenoissa.
Tanniini eli parkkihappo on kasveissa olevaa polyfenolia, joka antaa esimerkiksi punaviinille, teelle ja tummalle suklaalle katkeran maun.
Lisäksi parkkihapot edistävät väriaineiden tarttumista kiilteeseen. Siksi punaviini, jossa on paljon sekä kromogeeneja että tanniineja, saa helposti hampaat kellastumaan.
Värikkäät molekyylit jäävät kiinni hampaaseen
Hampaan muoto ja proteiinit ovat otollinen kasvupohja keltaisille hampaille.

Epätasaiset sauvat altistavat vaurioille
Kiille koostuu kalsiummineraalista, joka muodostuu pienistä sauvoista. Sauvakuvio on luja mutta epätasainen, joten väriainemolekyylit voivat helposti kiinnittyä sen pintaan ja värjätä hampaan.

Nikotiini houkuttaa värjääviä bakteereja
Tupakansavun nikotiini aiheuttaa sen, että hampaan kiilteen pinnalle syntyy niin kutsuttuja Y-proteiineja, joihin bakteerien on helppo kiinnittyä. Bakteerit puolestaan värjäävät hampaita.
Virvoitusjuomien hiilihappo ja esimerkiksi sitruunan, omenan ja viinirypäleen hedelmähappo ja karkeasti ottaen kaikki sitrushedelmien mehut murentavat kiilteen kalkkia ja tekevät siihen uurteita ja halkeamia, joihin väriaineiden on helppo kiinnittyä.
Kolajuomat ovat virvoitusjuomista happamimpia, sillä niiden pH on 2,4. Koska ne myös sisältävät väriaineita, hampaiden kellastuminen voi johtua lliiallisesta kolan juomisesta.
PUNKIT
Sänkysi on täynnä pieniä vieraita etenkin, jos vietät sängyssä paljon aikaa. Mitä enemmän ihoa sinusta irtoaa, sitä paremmin pienet eliöt voivat.
Nukut bakteerien, sienten ja petopunkkien seassa
Vaikka nukkuisit yksin, sinulla on paljon seuralaisia. Vuodevaatteissasi vilisee itiöitä, bakteereja, eläinten karvoja, pölypunkkeja, hiekkaa, väriaineita, ruoantähteitä, kuollutta ihoa, hikeä, sylkeä, virtsaa ja ulosteita.
Joka päivä sinusta irtoaa ihosoluja puolesta grammasta grammaan. Suuri osa niistä päätyy patjallesi. Vuodevaatteissa ihosolut muodostavat perustan ekosysteemille, jossa vallitsevat omat henkiinjäämisen lait.
Kun ihminen on luovuttanut ekosysteemiin ihosoluja ja hiuksia, bakteerit ja sienet aloittavat hajottamistyön. Pölypunkit puolestaan syövät bakteereja ja sieniä, ja niidenkin pitää olla varuillaan, sillä hyvin syöneet pölypunkit ovat petopunkkien herkkua.

250 kertaa suurennettuna pölypunkki näyttää hirviöltä. Ongelmia ei aiheuta punkki itse, vaan sen jätökset.
Sinusta erittyy sänkyyn noin 100 litraa hikeä vuodessa, ja juuri kosteus takaa sienille hyvät kasvuolosuhteet.
Tutkimukset osoittavat, että tyynyssä elää 4–16 eri sienilajia. Sänkyysi tunkeutuneet kutsumattomat vieraat eivät ainoastaan nuku kanssasi, vaan ne voivat myös vaikuttaa terveyteesi.
Yhdellä kuudesta ihmisestä on jonkinlainen allergia, ja lakanoissa majailevat vieraat voivat olla allergeeneja, jotka aiheuttavat tai voimistavat yliherkkyyksiä.
Allergia voi pahentua, jos vuodevaatteet ovat täynnä pölypunkkeja ja niiden jätöksiä, sillä vietämme noin kolmasosan elämästämme sängyssä.

Naaraspunkit voivat munia jopa 80 munaa 3–5 kuukautta kestävän elämänsä aikana.
Ruokit tuhansia pölypunkkeja päivässä
Ihmisestä irtoaa vuorokaudessa kuollutta ihoa puolesta grammasta grammaan. Määrällä voi ruokkia tuhansia huonepölypunkkeja kokonaisen vuoden ajan. Punkit eivät tarvitse nestettä, sillä ne saavat kosteutta ihonsa läpi. Siksi ne viihtyvät kodeissa, joissa ilmankosteus on 55–75 prosenttia. Ja mitä harvemmin kodeissa imuroidaan ja siivotaan, sitä paremmin punkit viihtyvät.
Allergiaa aiheuttavat erityisesti punkkien ulosteissa olevat Der f1- ja Der p1 -entsyymit. Punkit hajottavat näiden entsyymien avulla ihmisen ihoa.
Entsyymit ovat kuitenkin allergeeneja, jotka voivat aiheuttaa yöllistä hengenahdistusta, yskää, silmä- ja nenäoireita, punotusta ja ihottumaa.
INFLUENSSA
Talvi on influenssan aikaa, ja tartunta leviää nopeammin sisätiloissa ja kylmässä ilmassa.
Influenssa iskee sisätiloissa
Influenssa iskee arvioiden mukaan joka vuosi 10–30 prosenttiin maailman väestöstä ja tappaa sairastuneista noin puoli miljoonaa.
Virus leviää ihmisestä toiseen pisaratartuntana, ja virukset tunkeutuvat elimistöön joko nenän tai suun kautta.
Elimistössä virus tarrautuu limakalvojen soluihin, joissa ne lisääntyvät villisti, ennen kuin ne leviävät verenkierron mukana muualle elimistöön.
Virus leviää varsinkin joulukuun ja maaliskuun välisenä aikana, kun ihmiset oleskelevat paljon sisätiloissa.
Tartunnan voi saada, vaikka ei olisi sairastuneen välittömässä läheisyydessä, sillä viruspartikkelit voivat liikkua jopa kahdeksan metriä aivastuksen voimasta.

Aivastus kuljettaa viruksia sisätiloissa jopa kahdeksan metrin päähän.
Tutkimuksissa on todettu, että virukset leviävät tehokkaammin aivastuksen ja yskimisen välityksellä silloin, kun ilma on kylmää ja kuivaa.
Lämpimässä ilmassa suuri osa aivastuksen nestepisaroista putoaa nopeammin maahan.
HYÖNTEISIÄ RUUASSA
Talvella syödään usein pakastettuja vihanneksia ja juodaan mehuja. Niissä on usein mukana myös muutama kutsumaton vieras.
Syöt puoli kiloa hyönteisiä vuodessa
Pakastepinaatti ja aamupalalla nautittu tuoremehu takaavat mukavasti vitamiineja pimeänä vuodenaikana, mutta niissä piilee myös yllätyksiä.
Joka vuosi popsimme elintarvikkeiden mukana 0,5–1 kiloa hyönteisiä. Teollisella elintarviketuotannollakaan ei päästä eroon kaikista ötököistä, mutta onneksi ne eivät aiheuta terveydellistä haittaa.
Parsakaali tai mehuksi puristettu ja jääkaappiisi päätyvä hedelmä voi sisältää kärpäsentoukkia, kirvoja, matoja, punkkeja ja ripsiäisiä.

Pakastettujen vihannesten seassa syöt myös kirvoja ja toukkia.
Yhdysvaltojen elintarvikeviranomaiset ovat laatineet luettelon maksimimäärästä hyönteisiä, joita elintarvikkeet saavat sisältää.
100 grammassa pakastepinaattia saa olla enintään 50 kirvaa, kun taas 250 millilitrassa mehua voi olla yksi toukka.