Pyöritkö usein illalla sängyssä tuntikausia ja katsot, kun kellon viisarit liikkuvat hitaasti kohti aamua?
Unettomuus ja nukahtamisvaikeudet voivat olla ärsyttävä vaiva ja vahingoittaa jopa aivoja.
Washingtonin yliopiston tutkijat julkaisivat hiljattain Journal of Pineal Research -lehdessä tutkimuksen, jossa he olivat seuranneet 507 yliopisto-opiskelijan unta käsivarsimittarin avulla kolmen vuoden ajan.
Tutkimus toi jälleen kerran esiin, miten suuri merkitys eräällä vuodenaikoihin liittyvällä tekijällä on siinä, miten nopeasti uni-valverytmiä säätelevää adenosiinia kertyy aivoihin eli miten nopeasti matkaamme höyhensaarille.
Aivot säätelevät vuorokausirytmiä
Valo vaikuttaa vuorokausirytmiin silmän valoa aistivien solujen kautta. Solut ohjaavat aivojen suprakiasmaattista tumaketta (SCN), joka toimii noin 24 tunnin sykleissä. Tumake käynnistää myös melatoniinin tuotannon pimeyden laskeutuessa.
SCN-tumake säätelee vuorokausirytmiä ja muun muassa kehon lämpötilaa niin, että se on korkeampi päivällä ja matalampi yöllä. Tumake saa myös lisämunuaiset tuottamaan kortisolia tiettyihin aikoihin vuorokaudesta.
SCN-tumake lähettää lisämunuaisten tuottaman kortisolin avulla viestin aivojen ajatustoiminnasta vastaavaan osaan eli aivokuoreen ja hienomotoriikkaa säätelevään osaan eli pikkuaivoihin: nyt on aika levätä.
Samaan aikaan tumake viestii selkäytimen kautta käpyrauhaselle, että on aika aloittaa välittäjäaineiden serotoniinin ja melatoniinin eritys, mikä tekee ihmisen uneliaaksi.
Yllättäviä tuloksia
Tutkimukseen osallistuneet opiskelijat käyttivät käsivarsimittaria ympäri vuorokauden vuosina 2015–2018, mikä antoi tutkijoille mahdollisuuden tarkkailla heidän nukkumistaan ja altistumistaan valolle päivän aikana.
Mittaustulokset paljastivat, että opiskelijat nukkuivat suunnilleen saman verran vuodenajasta riippumatta, mutta talvisin he kävivät arki-iltaisin maate 35 minuuttia myöhemmin ja nousivat arkiaamuisin ylös 27 minuuttia myöhemmin kuin kesäisin.
Tutkimustulos oli yllättävä, koska Seattlessa, jossa yliopisto sijaitsee, päivän pituus on kesäisin 16 tuntia ja talvisin vain kahdeksan tuntia. Siksi tutkijat olettivat, että pitkät, valoisat illat saisivat opiskelijat valvomaan pidempään – mutta niin ei käynytkään.
Tutkijat seurasivat käsivarsimittarien avulla, kuinka pitkään opiskelijat viettivät päivittäin päivänvalossa. Myös pilvisten päivien valo, kuten tässä joulukuussa Seattlessa otetussa kuvassa, vaikutti myönteisesti opiskelijoiden vuorokausirytmiin.
Tutkijat: Muistutus meille kaikille
Tutkijat arvelevat, että selitys myöhäisempään maatemenoon löytyy vähäisestä valon määrästä talvisin, mikä häiritsi opiskelijoiden sisäistä kelloa eli vuorokausirytmiä sen verran, että kello oli ikään kuin 40 minuuttia jäljessä.
Tutkijoiden mukaan sillä on väliä, millaiselle valolle ihminen altistuu päivän mittaan.
"Altistuminen päivänvalolle päivän mittaan, ja erityisesti aamuisin, vaikuttaa sisäiseen kelloon, jolloin väsymys iskee illalla aikaisemmin, kun taas illalla valolle altistuminen lykkää väsymyksen tuloa", selittää tutkimuksen tekijöihin kuuluva Washingtonin yliopiston biologian professori Horacio de la Iglesia.
Ihmisen kyky nukkua ja nähdä unia tehostaa aivojen oppimiskykyä ja luovuutta. Osa tutkijoista uskoo sen olleen ratkaisevan tärkeää ihmislajin kehitykselle.
Lue myös:
Hänen mukaansa tutkimuksen tulokset ovat tärkeä muistutus meille kaikille – ei vain yliopisto-opiskelijoille Yhdysvalloissa.
"Moni meistä asuu kaupungissa ja altistuu valtavalle määrälle keinotekoista valoa ja viettää lähes koko päivän sisätiloissa. Tutkimus osoittaa, että meidän olisi syytä ulkoilla – vaikka vain lyhyitäkin hetkiä kerrallaan ja erityisesti aamuisin, jolloin saisimme kaipaamaamme luonnollista valoa."