Itkemistä pidetään ihmisen alkukantaisena reagointitapana. Ilmeisesti se on paljon vanhempaa perua kuin puhekyky. Mikään muu laji ei kyynelehdi niin kuin ihminen.
Tunnereaktioihin liittyvät kyyneleet ovat askarruttaneet pitkään tutkijoita, sillä niiden tarkoitusta ja perusluonnetta on ollut vaikea selittää. Evoluutioteorian kehittäjänä tunnettu englantilainen luonnontieteilijä Charles Darwin esitti vuonna 1872, että itkulla tuskin on varsinaista tehtävää.
Mistä syystä sitten silmät kostuvat ja kyyneleet alkavat vieriä pitkin poskia, kun ilahdutaan, vihastutaan tai surraan?
Tunneperäistä itkua on tutkittu hämmästyttävän vähän. Olemassa olevan tutkimustiedon valossa näyttää kuitenkin siltä, että ihminen ei itke turhaan. Kyynelvirtaan johtava silmien kostuminen saattaa palvella monia päämääriä.
Selvä sanaton viesti muille
Vauvalle tunnereaktiona ilmenevä itku on tärkeä kommunikaatiokeino. Lapsi, joka ei ole vielä oppinut puhumaan, voi viestiä aikuisille itkemällä tarpeistaan ja ongelmistaan.
Ehkä itkulla on sama tehtävä myös aikuisten viestinnässä.
Yhdysvaltalainen Sage Journals julkaisi vuonna 2013 melko suppean tutkimuksen, jonka tekemiseen oli osallistunut muun muassa alankomaalainen Tilburgin yliopisto. Siinä selvitettiin kokeellisesti tunneperäisen itkun aiheuttamia vastareaktioita.
Kyyneleet eivät lopu koskaan
A: Kyynelrauhaset sijaitsevat silmäkulmassa silmäluomen alla. Kyynelrauhanen tuottaa noin neljänneslitran kyynelnestettä päivässä. Yleensä kyyneleet kosteuttavat ja puhdistavat silmiä.
B: Kun ihminen itkee, kyyneliä erittyy erityisen runsaasti. Ne valuvat poskia pitkin, ja osa poistuu silmästä kyynelkanavia pitkin nenäkäytävään ja nenään.
Koehenkilöille näytettiin kasvokuvia 50 millisekunnin ajan. Kasvojen ilme oli tulkittavissa surulliseksi tai neutraaliksi, ja osaan kuvista oli lisätty kyyneleitä.
Koehenkilöt kokivat, että kasvot, joissa näkyi kyyneleitä, ilmensivät suurempaa sosiaalisen avun ja huolenpidon tarvetta kuin kasvot, joissa kyyneleitä ei näkynyt.
Tutkimustuloksen tulkittiin tukevan käsitystä, että tunneperäinen itku on vaistomainen viestintäkeino, joka vetoaa tunteisiin.
Rauhoittava vaikutus
Monista tuntuu vollottamisen jälkeen siltä, että kaikki järjestyy tai on taas hyvin. Tutkimusten mukaan helpotus tuskin on pelkkää itsepetosta.
Frontiers in Psychology -tiedelehdessä vuonna 2014 julkaistussa tutkimuksessa todettiin, että tunnereaktioihin liittyvä itku saattaa rauhoittaa, jos se kestää ainakin pari minuuttia.
Lisäksi tiedetään, että ilonkyyneleet kiihdyttävät niin sanottujen onnellisuushormonien, kuten oksitosiinin ja endorfiinien, eritystä. Ryöppy voi lievittää paitsi fyysistä kipua myös ahdistusta – ja samalla parantaa oloa ja nostaa mielialaa.