Muovihiukkaset kulkeutuvat aivoihin 2 tunnissa
Ruoassa elimistöön kulkeutuneet muovihiukkaset pääsevät hiiren aivoihin kahdessa tunnissa. Tulos yllätti tutkijat, ja nyt yritetään selvittää, miten muovi tunkeutuu aivoihin.
Mikromuoviksi sanotaan muovihiukkasia, joiden läpimitta on alle 0,5 millimetriä. Jos hiukkasten läpimitta on alle 0,0001 millimetriä, puhutaan nanomuovista.
Mikromuovia on kaikkialla. Alle puolen millimetrin kokoisia muovihiukkasia on löydetty muun muassa oluesta, sokerista, kalasta, hunajasta ja juomavedestä. Sitä killuu myös valtavia määriä merissä.
Kalat, merinisäkkäät, kilpikonnat ja linnut voivat luulla meressä kelluvaa muovia ravinnoksia. Muovi vie nälän mutta ei anna ravintoa.
Muovi voi myös tukkia ruoansulatuselimistön niin, että eläimet eivät saa ravintoa oikeasta ruoasta. Seurauksena voi olla nälkäkuolema.
Mikromuovin terveyshaitat eivät kuitenkaan rajoitu ruoansulatuselimistöön. Tuoreessa itävaltalaisessa tutkimuksessa ilmeni, että ruoan mukana elimistöön tullut mikromuovi näkyy hiirien aivoissa jo kaksi tuntia syömisen jälkeen. Sama voi ehkä tapahtua ihmisillä.
"Kun muovihiukkaset pääsevät aivoihin, tulehduksen ja myös Alzheimerin taudin tai Parkinsonin taudin kaltaisten sairauksien riski voi kasvaa,” toteaa tutkimukseen osallistunut Wienin lääketieteellisen yliopiston patologian professori Lukas Kenner Neuroscience News -julkaisussa.
Muovi murtaa veri-aivoesteen
Jo aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, että mikro- ja nanomuovi liikkuu elimistössä melko vapaasti. Nanomuoviksi sanotaan hiukkasia, joiden läpimitta on alle 0,0001 millimetriä.
On kuitenkin ollut epäselvää, pääsevätkö muovihiukkaset aivoihin. Aivoja suojaa niin sanottu veri-aivoeste eli verisuonten sisäpinnan soluista koostuva kerros, joka estää monien aineiden pääsyn aivokudokseen. Uuden tutkimuksen mukaan muovia se ei estä.
Tutkijat antoivat hiirille ruoan mukana mikro- ja nanomuovia ja seurasivat muovin kulkua niiden elimistössä.
Tulos yllätti tutkijat: nanokokoiset muovihiukkaset löysivät tiensä hiirten veri-aivoesteen läpi vain kahdessa tunnissa.
Tutkijat saivat tietokonemallinnuksen avulla selville myös, miten muovihiukkasten pinnalle tarttuneiden kolestrolimolekyylien pintarakenteet auttoivat muovia pääsemään aivoihin.
Itävaltalaistutkijat toivovat, että heidän tutkimustuloksensa lisää tietoisuutta mikro- ja nanomuovista ja sen vaikutuksesta terveyteen.
"Jotta haitat ilmastolle ja ihmiselle voidaan minimoida, on ratkaisevan tärkeää rajoittaa mikro- ja nanomuovin tuotantoa ja käyttöä siksi aikaa, kun näiden muovityyppien vaikutuksia tutkitaan lähemmin", Kenner sanoo.