Nenä vuotaa, silmät kutiavat ja koko ajan väsyttää. Monille keväällä jo maaliskuussa alkava ja koko kesän aina elokuun loppuun kestävä siitepölykausi on todellista kidutusta.
Elimistön raju reaktio siitepölyyn johtuu kuitenkin immuunijärjestelmän virheestä. Elimistö tulkitsee väärin pienet pölyhiukkaset ja iskee kaikin voimin takaisin tuhotakseen tunkeilijat, joita se luulee bakteereiksi tai viruksiksi.
Tämä väärästä syystä johtuva puolustusreaktio ja elimistön omat kemialliset aseet aiheuttavat siitepölyallergiaa.
Mitä siitepöly on?
Keväisin allergikkoja vaivaa erityisesti koivun siitepöly, kesällä heinät ja loppukesästä pujo ja homesienet.
Kun kasvit kukkivat, niiden kukintojen hedelehdistä irtoaa siitepölyä, joka on kuin kasvien siittiösoluja. Kun siitepölyhiukkaset leviävät tuulen tai hyönteisten mukana ja päätyvät emin luotille, syntyy siemeniä.
Siitepölyhiukkaset ovat halkaisijaltaan noin 0,0015 cm eli puolet hiuksen halkaisijasta, joten ne leijuvat hyvin ilman mukana.
Ne tunkeutuvat elimistöön nenän limakalvojen, silmien tai keuhkojen kautta. Siellä elimistön immuunijärjestelmä on oitis tunnistamassa tunkeilijat. Jos ihminen on allerginen, immuunijärjestelmä myös hyökkää siitepölyä vastaan.
Mitä siitepöly aiheuttaa elimistössä?
Allerginen reaktio alkaa siitä, kun valkosoluista B-lymfosyytit alkavat tuottaa ensi kertaa siitepölyä tavatessaan immunoglobuliini E:tä eli IgE-vasta-ainetta.
IgE-vasta-aine kulkeutuu verenkierrossa eri puolille kehoa ja kiinnittyy kaikkialla esiintyviin mast- eli syöttösoluihin. Eniten syöttösoluja esiintyy kuitenkin ihossa sekä silmien, nenän ja keuhkojen limakalvoissa.
Niiden tehtävänä on tunnistaa vieraat elementit niiden pintarakenteeseen sopivien vasta-aineiden avulla. Kun syöttösolut saavat kiinni sellaisen siitepölyhiukkasen, jota vastaan on muodostunut vasta-ainetta, ne vapauttavat viestiaineita, esimerkiksi histamiinia.
Histamiinin tarkoituksena on muun muassa laajentaa verisuonia, tehdä hiussuonista tavallista läpäisevämpiä ja lisätä kudoksissa olevan nesteen määrää eli aiheuttaa tulehdusreaktio, joka on bakteeri- tai virustulehduksessa tarkoituksenmukainen.
Siitepölylle herkistyneellä histamiini taas vain aiheuttaa turhaa kutinaa, limakalvojen turvotusta ja silmien ja nenän vuotamista. Allergiaoireita voidaan hillitä antihistamiineilla.
Siitepöly on kukkaispölyä, joka leviää tuulen mukana. Pienet siitepölyhiukkaset voivat tunkeutua nenään, silmiin ja suuhun, missä ne aiheuttavat väärän hälytyksen elimistön immuunijärjestelmälle.
Siitepölyallergia vaivaa yhä useampia
Jos jokin loinen yrittää tunkeutua nenän kautta elimistöön, elimistö puolustautuu yrittämällä huuhdella sitä rään avulla ulos. Jos puolustuksen hyökkäys onnistuu, immuunijärjestelmä muodostaa vasta-ainetta, jota on valmiina paikoissa, joista saman lajin tunkeutuja voi yrittää uudelleen elimistöön.
Allergikkojen immuunijärjestelmä luulee, että siitepöly on loinen. Se, mistä tämä väärä hälytys johtuu, on vielä arvoitus.
Tutkijat arvelevat, että allergiataipumus on perinnöllistä, mutta perimmäinen syy saattaa olla ympäristössä. Ehkä vietämme elämämme nykyisin niin puhtaassa ympäristössä, että puolustusjärjestelmä ei ole oppinut toimimaan oikein. Saattaa olla, että ympäristön kemialliset aineet vaikuttavat immuunijärjestelmään ja koodaavat sen väärin.
Joka tapauksessa allergiaoireista kärsitään nykyisin aiempaa yleisemmin.
Heinän siitepölyt haittaavat allergikkoja toukokuusta elokuun loppuun. Pitkä aika johtuu siitä, että eri heinäkasvilajit kukkivat eri aikaan.
Milloin siitepölykausi on pahimmillaan?
Joillakuilla allergiaoireet ovat hyvin lieviä, kun taas toisille keväällä koivun ja kesällä heinän kukinta on yhtä tuskaa.
Siitepölyallergian oireet voivat olla erityisen ärsyttäviä joinakin päivinä. Ilmassa oleva siitepölymäärä vaihtelee sään ja sateiden mukaan, ja varsinkin kuivana ja lämpimänä päivänä siitepölymäärät ovat korkeita.
Oman paikkakunnan siitepölytiedot antavat hyvän käsityksen siitä, paljonko siitepölyä ilmassa on. Palvelu kertoo tiedot jopa kahden tunnin tarkkuudella.
Siitepölyennusteissa siitepölyn määrä ilmassa ilmaistaan vuorokauden keskiarvoina. Ennusteet perustuvat mittaustulosten ja sääennusteiden perusteella laadittuihin mallinnuksiin tilanteen kehittymisestä.