Shutterstock/ Design_Cells

Mikroskooppinen osa elimistöstä voi vaikuttaa ikääntymiseen

Lähikuvat nuorten ja vanhojen hiirten elimistä ovat paljastaneet, miten pienet rakenteet voivat vaikuttaa elimistön vanhenemiseen.

Ihmiset elävät yhä vanhemmiksi ja vanhemmiksi.

Kahden viime vuosikymmenen aikana keskimääräinen elinajanodote maailmassa on noussut yli kuudella vuodella.

Vaikka viimeistä sydämenlyöntiä on onnistuttu viivästyttämään, pitkään ikään liittyy monia sairauksia, joihin ei ole hoitoa.

Nyt saksalainen tutkijaryhmä on havainnut yhdestä elimistön pienimmästä osasta seikan, jolla saattaa olla suurempi merkitys ikääntymiselle kuin aiemmin on luultu.

Tutkimuksessa Ulmin yliopiston tutkijat paneutuivat elimistön biljoonien solujen pinnnalla oleviin pieniin värekarvoihin.

Värekarvojen tehtävänä on reagoida solun ympärillä olevan nesteen viestiaineisiin ja lähettää viestejä solun tumaan.

Pienillä värekarvoilla on ratkaiseva rooli myös sikiön kehityksessä, sillä puuttuvat tai huonosti toimivat värekarvat voivat johtaa synnynnäisiin oireyhtymiin.

Ihmiset elävät yhä vanhemmiksi

Sata vuotta täyttäneiden määrä on kasvanut 2 500 prosenttia viimeisten 50 vuoden aikana. Joillakin seuduilla pitkäikäisyys on keskimääräistä yleisempää.

Värekarvoilla voi kuitenkin olla uskottua suurempi vaikutus.

Asiaa pitää tutkia ihmisillä

Tutkimuksessa otettiin mikroskooppikuvia hiirten haimoista ja munuaisista. Toisen ryhmän hiirten ikä oli 3 kuukautta ja toisen ryhmän hiiret olivat 2-vuotiaita. Näytteitä otettiin siis nuorilta ja vanhoilta hiiriltä.

Tutkimuksessa havaittiin, että vanhojen hiirten värekarvat olivat kummassakin elimessä pidempiä kuin nuorilla.

Solun pinnalla voi olla useita satoja värekarvoja. Hiusten kaltaiset rakenteet on aiemmin yhdistetty useisiin neurodegeneratiivisiin sairauksiin, kuten Alzheimerin tautiin, Parkinsonin tautiin ja Huntingtonin tautiin.

© Shutterstock/ Maple Ferryman

Yllättäen haimassa ja munuaisessa oli eroja siinä, vaikuttivatko värekarvojen muutokset solujen vanhenemiseen.

Kun tutkijat tarkastelivat solujen ikääntymiseen vaikuttavan p21-proteiinin tasoa, he havaitsivat, että proteiinia on enemmän munuaissoluissa kuin haimasoluissa.

Ja kun tutkijat myöhemmin tarkastelivat solukuolemaan liittyvän Bcl2-proteiinin tasoa, tilanne oli päinvastainen: solukuoleman riski oli suurempi haimassa kuin munuaisissa.

Ristiriitaiset tulokset herättävät kysymyksiä, joihin pitää etsiä vastauksia. Tutkijat toteavat, että ne voivat olla merkki ikääntymisprosessin monimutkaisuudesta.

Kokeita on toistaiseksi tehty vain hiirillä, joten vielä ei tiedetä, muuttavatko värekarvat muotoaan myös ikääntyvillä ihmisillä.

Jos näin tapahtuu, tutkijat toivovat, että havainto voi johtaa ikääntymiseen liittyvien sairauksien ehkäisyyn esimerkiksi ikääntyvien munuaisissa, jotka värekarvojen muutosten vuoksi toimivat huonommin.