Joidenkin tutkijoiden mukaan yhteyttä ei ole. He ovat sitä mieltä, että näyttö johtuu lihavuuden epätarkoista mittauksista tai siitä, että lihavat ihmiset saavat parempaa hoitoa kuin muut.
Nyt laajassa ruotsalaistutkimuksessa paradoksi on kuitenkin vahvistettu sydämen vajaatoimintapotilaiden kohdalla.
Varovaisia tuloksia
Tutkimuksessa lähes 70 000 sydämen vajaatoiminnan vuoksi sairaalaan joutunutta potilasta jaettiin painoindeksiluokkiin.
Painoindeksin lyhenne on BMI (Body Mass Index). Painoindeksi on mittari, joka pituuden ja painon avulla selvittää, onko painosi terveellisen rajoissa. Terveenä ja normaalipainoisena pidetään BMI:tä, jonka arvo on 18,5–24,9.
Tutkijat havaitsivat, että lihavilla potilailla, joiden BMI oli vähintään 25, oli pienempi kuolemanriski kuin normaalipainoisilla potilailla, vaikka lihavilla ihmisillä on 30 prosenttia suurempi riski sairastua sydämen vajaatoimintaan kuin normaalipainoisilla.
Alipainoisilla potilailla, joiden BMI oli alle 18,5, oli puolestaan suurempi riski kuolla sydämen vajaatoimintaan kuin normaalipainoisilla potilailla.
Tutkijoiden mukaan heidän tuloksensa kiihdyttävät keskustelua lihavuusparadoksista. Tutkijat kuitenkin korostavat, että kyseessä voi olla niin kutsuttu käänteinen kausaliteetti.
Vaikeasta sydämen vajaatoiminnasta kärsivät sairastavat potilaat laihtuvat usein, koska heidän ruokahalunsa on vähentynyt ja energiankulutuksensa lisääntynyt sydämen lisärasituksen seurauksena.
Näin ollen normaalipainoisten ihmisten korkeampi kuolleisuus saattaa johtua siitä, että sairaus on ollut aiemmin liikapainoisilla ihmisillä niin vakava, että he ovat kuolleet huomattavasti kevyempempiä kuin he olivat olleet sairauden alussa.
”Tuloksia ei pidä pitää todisteena siitä, että lihominen olisi sydämen vajaatoiminnasta kärsiville hyödyllistä”, sanoo tutkimuksen pääkirjoittaja ja Karoliinisen instituutin tutkija Giulia Ferrannini.
Tanskalainen tutkimus on aiemmin kumonnut lihavuusparadoksin ja todennut, että vyötärön ja pituuden välisen suhteen mittaukset antavat paljon tarkemman kuvan sydämen vajaatoimintapotilaiden odotettavissa olevasta ennusteesta kuin BMI-mittaukset.
Itse asiassa ylipainon ja lihavuuden tutkimusta koskevissa virallisissa ohjeissa suositellaan, että BMI:n lisäksi käytetään myös muita ja täydentäviä mittareita eri ihmisten sydäntautiriskin selvittämiseksi.