Monet ovat valmiita tekemään melkein mitä vain estääkseen aivojaan rappeutumasta vanhemmiten.
Vaikka kaikkia aivoterveyteen vaikuttavia tekijöitä ei voi hallita, neuvoja satelee. Nykyään tiedetään jo melko paljon siitä, millä keinoilla henkistä suorituskykyä on mahdollista pitää yllä ja jopa parantaa iän karttuessa.
Japanilainen tutkimusryhmä on kuitenkin ampunut alas yhden pitkään vallalla olleen käsityksen.
On uskottu jo kauan, että korkea koulutustaso pienentää aivojen rappeutumisen riskiä eli suojaa tiedonkäsittelyn ongelmina ilmeneviltä kognitiivisten taitojen heikkenemiseltä vanhemmalla iällä.
Käsitys on perustunut oletukseen, että opiskelemalla voi kerätä "henkistä puskurivarastoa", joka tukee aivojen normaalia toimintaa.
Yli 20 vuoden aikana tehtyjen tutkimusten tulokset vihjaavat kuitenkin, että oletus on perusteeton. Asia todettiin Psychological Science -lehden julkaisemassa tiedeartikkelissa.
Kahta älykkyyden lajia testattiin
Japanilaistutkimuksessa seurattiin melkein 2 000:ta henkilöä, jotka olivat sen alkaessa 40–79-vuotiaita.
Osallistujat tekivät säännöllisesti testejä, jotka mittasivat sekä kiteytynyttä että joustavaa älykkyyttä. Kiteytynyt älykkyys tarkoittaa ajan mittaan hankittuja kokemuksia, tietoja ja taitoja. Joustava älykkyys ilmenee taas päättely- ja ongelmanratkaisukykynä, jota voidaan pitää yleisenä tiedonkäsittelyn sujuvuutena.
Tutkijat tekivät tuloksista sen päätelmän, että koulutustaso ei vaikuttanut siihen, kuinka nopeasti osallistujat kokivat henkisen suorituskykynsä huononevan.
Tutkijoiden mukaan havainto voi äkkiseltään vaikuttaa melkeinpä järjenvastaiselta.
Aiemminhan on osoitettu varsin vakuuttavasti, että matala koulutustaso suurentaa aivorappeumasairauksien riskiä.
Japanilaistutkijat uskovat, että selitys löytyy muista eroista. Ensinnäkin niillä, jotka ovat korkeasti koulutettuja, on yleensä alun perinkin paremmat kognitiiviset taidot. Pelkästään tästä syystä heidän kykynsä käsitellä tietoa voi pysyä kauemmin sillä tasolla, ettei heillä ole havaittavissa esimerkiksi muistisairauden oireita.
Toinen mahdollinen – ja luultavasti vähintään yhtä hyvä – selitys on se, että huonot elämäntavat ja elinolosuhteet altistavat aivorappeumalle. On tunnettu ja tunnustettu tosiasia, että erityisesti hyvätuloiset korkeasti koulutetut henkilöt esimerkiksi syövät terveellisemmin, asuvat paremmissa asunnoissa ja pitävät enemmän huolta itsestään kuin vähän kouluja käyneet, joiden sosioekonominen asema on heikko.
Muun muassa lihavuus on harvinaisempaa korkeasti koulutettujen keskuudessa. Koulutustasoerot näkyvät usein myös elinympäristön valinnassa. Esimerkiksi saasteilla on suuri merkitys ihmisten terveydelle ja hyvinvoinnille.