Kasvisruoka on nyt suositumpaa kuin koskaan.
Luonnon ja ilmaston näkökulmasta on hyvä, että ihmiset syövät enemmän kasviksia ja vähemmän lihaa, mutta kasviproteiinia sisältäviern elintarvikkeiden ravintoarvo ei ehkä ole niin hyvä kuin voisi olettaa.
Tuoreen ruotsalaisen tutkimuksen mukaan monista lihaa korvaamaan käytetyistä kasviproteiinivalmisteista saa niukasti rautaa ja sinkkiä.
Chalmersin teknisessä korkeakoulussa tehdyssä tutkimuksessa analysoitiin 44 Ruotsissa myytävää kasviproteiinituotetta.
Tutkimus on julkaistu Nutrients-tiedeaikakauslehdessä.
Hivenaineet huonosti imeytyvässä muodossa
Ruotsalaistutkijoiden analysoimissa elintarvikkeissa proteiini oli peräisin soijasta, vehnästä, herneestä ja sienestä.
Tutkimuksessa ilmeni, että tuotteiden ravintossisältö vaihteli suuresti. Monissa niissä oli runsaasti rautaa ja sinkkiä, mutta niissä oli myös muita aineita, jotka haittaavat näiden hivenaineiden imeytymistä.
”Yleisesti ottaen arvioitu raudan ja sinkin imeytyminen näistä tuotteista oli hyvin alhaisella tasolla. Syynä on se, että tuotteet sisältävät paljon fytaatteja, jotka haittaavat raudan ja sinkin imeytymistä”, kertoo tutkimusta johtanut Inger-Cecilia Mayer Labba.
Fytaatit eli fytiinihapot ovat vilja- ja palkokasvien fosfaatin varastomuoto. Kun kasviproteiinituotteita valmistetaan, fytiinien määrä tuottessa kasvaa.
Ruoansulatuselimistössä fytaatit sitoutuvat muun muassa rautaan ja vaikeuttavat sen imeytymistä. Siksi kaikki elintarvikkeen sisältämä rauta ei imeydy elimistöön.
Kasviproteiineissa on kuitenkin eroa. Tutkimuksessa analysoiduista tuotteista positiivinen poikkeus raudan imeytymisen osalta oli tempeh, joka valmistetaan soijapapuja käyttämällä. Se sisälsi paljon hyvin imeytyvää rautaa.
Tempehin rautapitoisuuden selittää se, että soijan sisältämät fytaatit hajoavat käymisprosessissa.
Sinkin imeytymisen osalta erottui edukseen quorn, joka on käymisen avulla valmistettu sieniproteiini.