Kohdun tarkoitus on tarjota sikiölle suojaisa paikka kehittyä elinkelpoiseksi yksilöksi yhdeksän kuukautta kestävän raskauden aikana.
Kohtu koostuu erilaisista kerroksista, joista sisin on kohdun limakalvo eli endometrium ja keskimmäinen kohtulihas eli myometrium. Jos hedelmöittymistä ei tapahdu, kohdun limakalvo irtoaa ja poistuu kuukautisten myötä. Kohdun sileä lihaskerros taas mahdollistaa kohdun laajenemisen raskauden aikana ja supistelee voimakkaasti synnytyksen mahdollistamiseksi.
Adenomyoosi voi invalidisoida
Noin joka viidennellä naisella kohdun limakalvon kaltaista rauhaskudosta kasvaa myös myometriumissa, mikä häiritsee kohdun lihaskerroksen normaalia toimintaa ja aiheuttaa alavatsakipuja ja vuotoa.
Useimmille tuntematonta sairautta kutsutaan adenomyoosiksi, ja sen aiheuttamat oireet voivat olla joidenkin kohdalla rajujakin. Kolmasosa adenomyoosia sairastavista ei kuitenkaan saa lainkaan oireita tai kokee vain pientä epämukavuuden tunnetta.
Limakalvoa kasvaa kohdun ulkopuolelle
Endometrioosi on toinen kohdun alueen sairaus. Siinäkin kohdun limakalvon kaltaista kudosta esiintyy väärässä paikassa, mutta toisin kuin adenomyoosissa, jossa kohdun limakalvon kaltaista kudosta esiintyy kohdun lihaskerroksessa, endometrioosissa limakalvon kaltaista kudosta on myös kohdun ulkopuolella.
Sekä adenomyoosi että endometrioosi voivat vaikeuttaa raskaaksituloa, joten ne on syytä ottaa vakavasti. Tutkimukset, virallisten tahojen kiinnostus aiheeseen ja sosiaalinen media ovat onneksi viime vuosina lisänneet tietoisuutta endometrioosista.
Vaikea diagnosoida
Tietoisuus adenomyoosista ei ole kuitenkaan kasvanut samaa tahtia endometrioosin kanssa, ja adenomyoosi onkin vielä nykyäänkin suhteellisen tuntematon sairaus. Sairauden tunnettuutta ei helpota se, että se on vaikea diagnosoida. Aiemmin kohdun limakalvon kaltaisen kudoksen esiintymistä myometriumissa ei pystytty diagnosoimaan ilman kohdunpoiston eli hysterektomian yhteydessä otettuja kudosnäytteitä.
Viime vuosina kohdun magneettikuvaus ja ultraäänitutkimukset ovat kuitenkin helpottaneet adenomyoosin diagnosoimista.
Ikä kasvattaa riskiä
Adenomyoosissa kohdun limakalvon kaltaista kudosta voi olla pesäkkeinä koko myometriumin laajuudelta tai se voi olla kerääntynyt yhteen paikkaan (adenomyooma). Nykyisellään ei tiedetä, vaikuttaako tämä oireisiin. Myöskään sitä ei tiedetä, miksi joillekin naisille kehittyy adenomyoosi mutta toisille ei, mutta on viitteitä siitä, että sairauden riski kasvaa iän myötä.
Lisäksi arvellaan, että endometriumin ja myometriumin välinen alue voi vahingoittua täysin luonnollisista syistä kuukautisten, raskauden tai synnytyksen yhteydessä. Myös muilla tekijöillä, kuten lääketieteellisillä hoidoilla ja tutkimuksilla, voi olla vaikutusta.
Hormonihoito voi auttaa
Adenomyoosia voidaan hoitaa progesteroni- eli keltarauhashormonitableteilla tai hormonikierukalla. Lisäksi on olemassa lääkkeitä, jotka pysäyttävät elimistön sukupuolihormonien erityksen.
Muita kuin hormonihoitoja ovat muun muassa kuukautisvuotoa vähentävät hoidot, ja kipuja voidaan hoitaa ei-steroidisilla tulehduskipulääkkeillä (NSAID). Kaikki hoidot eivät kuitenkaan tehoa kaikkien naisten adenomyoosiin, mikä viittaa siihen, että adenomyoosista on olemassa eri variantteja.