Alzheimerin tauti on vieläkin monessa mielessä arvoituksellinen sairaus.
Unihäiriöiden osuudesta aivojen rappeutumisessa on kuitenkin saatu lisää tietoa viimeaikaisissa tutkimuksissa.
Näyttää nimittäin siltä, että Alzheimer-potilaat nukkuvat yleensä terveitä ikätovereitaan huonommin. Univajeen taas tiedetään aiheuttavan Alzheimerin taudille ominaisia aivomuutoksia.
Yhdysvaltalainen tutkijaryhmä sai hiljattain selville, että kierre on katkaistavissa lääkehoidolla.
Tutkimuskohteena oli kauppanimellä Belsomra myytävä reseptilääke, jonka vaikuttava aine on suvoreksantti. Sen havaittiin vähentävän Alzheimerin taudissa aivoihin syntyviä kertymiä, joilla tarkoitetaan ennen kaikkea kahdesta erilaisesta proteiinista muodostuvia vahingollisia kasaumia.
Aivoissa haitallisesti kertyviä aineita ovat beeta-amyloidi- ja tau-proteiinit.
Yhdysvaltalaistutkimuksen tulokset julkaistiin lääketieteellisessä Annals of Neurology -aikakauslehdessä.
Vaikka vaikuttaa siltä, että suvoreksantti voi ehkäistä Alzheimerin taudin kehittymistä, tutkijat eivät suosittele käyttämään Belsomraa estolääkkeenä.
Suvoreksantin hyödyllisyys Alzheimerin taudin hoidossa on tutkijoiden mukaan vielä paljolti hämärän peitossa. Selvitettäviin asioihin kuuluu esimerkiksi se, millainen vuorokausiannos on tehokas ja turvallinen. Aiemman tutkimuksen valossahan on pikemminkin näyttänyt siltä, että unilääkkeet altistavat muistihäiriöitä aiheuttaville aivorappeumasairauksille ainakin valkoihoisia vanhuksia.
Pitkä näytesarja
Kahden yön pituiseen tutkimukseen osallistui 38 iältään 45–65-vuotiasta henkilöä, joilla ei ollut havaittu tiedonkäsittelykyvyn heikkenemisen merkkejä eikä todettu unihäiriötä.
Analyysi perustui osallistujilta otettuihin aivo-selkäydinnestenäytteisiin.
Alzheimer-aivot tuhoutuvat kahdella tavalla
Aivoihin kertyy plakkia: Beeta-amyloidiksi kutsutusta proteiinista muodostuu paakkuja aivosolujen lomaan. Kertymät vahingoittavat aivokudosta.
Aivoihin syntyy takkuja: Rakenteeltaan rihmamaisesta tau-proteiinista muodostuu säikeisiä vyyhtejä, joista käytetään englanninkielistä nimitystä tangles. Ne voivat häiritä hermosolujen välistä viestintää.
Tunnin kuluttua ensimmäisen näytteen otosta osallistujat saivat joko lumelääkettä tai suuren tai pienen annoksen suvoreksanttia.
Puolentoista vuorokauden aikana kultakin tutkittavalta määritettiin joka toinen tunti beeta-amyloidi- ja tau-proteiinien määrä pitoisuuden vaihtelun selvittämiseksi.
Selvä vaikutus
Osallistujat reagoivat mitattavasti unilääkkeeseen.
Niillä, jotka olivat saaneet enemmän suvoreksanttia, aivo-selkäydinnesteen beeta-amyloidipitoisuus pieneni 10–20 prosenttia.
Lisäksi liiallisesti fosforyloituneeksi kutsutun tau-proteiinin määrä väheni suunnilleen saman verran.
Sen sijaan niillä, jotka olivat saaneet lumelääkettä tai vähän suvoreksanttia, proteiinitasot eivät juuri muuttuneet.
Tutkimuksessa kävi ilmi, että vain liiallisesti fosforyloituneen tau-proteiinin määrä alkoi kasvaa, kun suuren suvoreksanttiannoksen saamisesta oli kulunut vuorokausi. Beeta-amyloiditaso pysyi sen sijaan matalampana kuin lumelääkityssä vertailuryhmässä.
Enemmän suvoreksanttia saaneille annettiin toisena yönä lisäannos. Sen vaikutuksesta kummankin avainproteiinin määrä pieneni jälleen.
Jatkotutkimusten toivotaan paljastavan, onko suvoreksanttihoidolla mahdollista muuttaa proteiinien pitoisuutta pysyvästi niin, että lääke joko hidastaa Alzheimerin taudin etenemistä tai ehkäisee sen alkamista.