Sähkön tuotantoon tarkoitettuja tuulimyllyjä on monenlaisia. Joissakin malleissa on kaksi siipeä tai jopa vain yksi, mutta ehdottomasti yleisin malli on todellakin kolmesiipinen.
Siihen on hyvä syy. Jos tuulimyllyssä olisi parillinen määrä siipiä, yksi siipi olisi aina ”tuulensuojassa” myllyn varren kohdalla, kun vastakkainen siipi osoittaisi suoraan ylöspäin.
Tällöin siipiin kohdistuva rasitus jakautuisi epätasaisesti, sillä tuulen aiheuttama kuormitus on suurin, kun siipi on pystyasennossa, ja pienin, kun siipi on pystysuoraan myllyn varren kohdalla.
Kun siipiä on pariton määrä, rasitus jakautuu tasaisemmin. Useimmissa tuulivoimaloissa on päädytty kolmisiipiseen malliin siksi, että se on käytännössä osoittautunut luotettavaksi.
Yksi syy on myös raha. Viisi- tai seitsemänsiipisten myllyjen rakentaminen on kalliimpaa kuin kolmisiipisten.
Siksi niitä näkee harvoin, vaikka niiden tarvitsee pyöriä hitaammin saavuttaakseen saman tehon kuin kolmisiipiset mallit.
Nykyaikaisten tuulimyllyjen siivet voivat olla yli 60 metriä pitkiä, ja sitäkin pidempiä siipimalleja on suunnitteilla.
Kun siiven pituus kaksinkertaistuu, myllyn tuottaman energian määrä nelinkertaistuu.