Hämähäkin seitti on lujempaa kuin teräs ja samalla joustavaa. Sitä on yritetty jäljitellä, mutta keinotekoisen seitin aikaansaaminen ei ole onnistunut.
Nyt yhdysvaltalaisen Washingtonin yliopiston tutkijat kertovat tehneensä alalla läpimurron. He ovat siirtäneet hämähäkin seitin eritystä ohjaavan geenin kolibakteereihin, jotka voivat tuottaa seittiä massoittain.
Kolibakteereita elää luontaisesti tasalämpöisten eläinten, kuten nisäkkäiden, suolistossa.
Hämähäkin seitti on lujimpia luonnollisia materiaaleja. Nyt myös muuntogeeniset kolibakteerit on saatu tuottamaan seittiä.
Idea geenisiirrosta ei ole tutkijoiden oma, mutta tähän asti ajatuksen toteuttaminen ei ole onnistunut käytännössä. Hämähäkin seitinkudontakyky perustuu hyvin pitkiin dna-pätkiin, joissa samanlainen jakso toistuu monta kertaa. Tätä ei ole saatu toistettua bakteerien dna:ssa.
Kun seitinkehruugeenejä on yritetty liittää bakteerien dna:han, ne ovat muuttaneet dna:taan tai tuhoutuneet.
Dna:ta siirrettiin kolibakteereihin
Yhdysvaltalaistutkijat ratkaisivat ongelmat pilkkomalla hämähäkin dna:n erittäin pieniin osiin.
Niiden liittäminen bakteeri-dna:han onnistui, ja bakteerit alkoivat tuottaa seittiä. Seittiä syntyy hyvin pieninä kappaleina, mutta ne on mahdollista liittää kemiallisesti toisiinsa pitkäksi langaksi.
Seittiä kolibakteereista
Seitin halkaisija on vain 5 mikrometriä.
Bakteerien tuottama seitti on yhtä lujaa ja joustavaa kuin aito hämähäkin seitti.
Jos sitä voidaan tuottaa teolliseen käyttöön, siitä saadaan äärimmäisen kestäviä tekstiilejä ja kirurgista lankaa, jolla voidaan sitoa yhteen esimerkiksi hermopäitä.
Keinotekoisella seitillä voidaan ehkä myös korvata niin puskureiden kuin luotiliivienkin nykymateriaaleja, koska juuri joustavuuden ja lujuuden yhdistelmä auttaa sitä imemään energiaa ja jarruttamaan kappaleiden liikettä.
Tutkimus tähtää myös siihen, että tekoseitistä tulee uusiutuviin raaka-aineisiin perustuva, biohajoava vaihtoehto öljypohjaisille muoveille.