Shutterstock

Uusi siru kirittää nettiyhteyttä

Koronakriisi on osoittanut, että aiempaa suuremmat kaistanleveydet ovat tarpeen verkkoyhteyksissä. Nyt uusi optinen siru voi nopeuttaa valokuituverkkoa.

Kolmen australialaisen yliopiston yhteinen tutkijaryhmä on tehnyt tiedonsiirtoennätyksen valokuidulla. Koe, jossa ennätys syntyi, osoittaa, miten nopea internetistä voi tulla, jos vaihdetaan jo monin paikoin käytössä oleviin valokuituverkkohin.

Valokuiduissa voidaan siirtää suuria määriä dataa infrapunavalopulsseina jopa 80:lla eri aallonpituuksille viritetyllä laserilla. Jos kaivataan nopeampaa tiedonsiirtoa, tarvitaan lisää kanavia, joissa signaalit voivat kulkea rinnakkain häiritsemättä toisiaan.

Australialaistutkijat loivat kokeessaan yhdellä optisella siruIla useita satoja kanavia.

Optinen siru voi lähettää valokuidun välityksellä enemmän informaatiota kuin 80 laseria. Tämä selvisi kokeessa, jossa data saatiin siirtymään 44,2 terabitin sekuntinopeudella.

© Monash University

Sirun toiminta perustuu niin sanottuun mikrokampatekniikkaan. Mikrokampa jakaa infrapunavalon spektrin lukuisiksi kanaviksi, joista jokainen toimii kuin itsenäinen laser.

Kokeessa tutkijat onnistuivat lähettämään valokuidussa 44,2 terabittiä sekunnissa Monashin yliopistosta RMIT-yliopistoon eli 76,6 kilometrin päähän. Datansiirtonopeus oli siten noin 250 000 kertaa niin suuri kuin maailman nopeimmassa kaupallisessa internetyhteydessä, joka sijaitsee Singaporessa.

Koronakriisi osoitti tarpeen

Koronakriisi on laittanut valokuituverkkojenkin kapasiteetin lujille, koska se on pakottanut tavallista useammat tekemään etätöitä.

Tietoliikenteen lisääntyminen merkitsi muun muassa, että suoratoistopalvelu Netflix joutui Euroopassa joksikin aikaa alentamaan elokuvien kuvanlaatua, jotta verkko kesti kuormituksen.

1 000 HD-laatuista elokuvaa – niin paljon dataa optisella sirulla saadaan lähetettyä valokuidussa alle sekunnissa.

Ongelmat voidaan tutkijoiden mukaan välttää, kun uudenlaiset mikrokampasirut yleistyvät.

He odottavat tekniikan yleistyvän ensin ultranopeissa suorissa viestiyhteyksissä esimerkiksi tutkimuslaitosten isojen datakeskusten välillä. Arvioiden mukaan voi kulua jopa viisi vuotta, ennen kuin uudesta tekniikasta on iloa tavallisille internetin käyttäjille.