Täsmällisimmät ajanmittausvälineet
Millä keinoilla ajan kulumista voidaan mitata tarkimmin?
Aika on tapahtumien järjestykseen liittyvä perussuure, jonka määrittäminen on käytännössä sopimuksenvaraista, sillä ei ole olemassa absoluuttista aikaa, johon muita aikoja tai ajanjaksoja voitaisiin verrata. Aikavälien pituuden mittaaminen ja vertaaminen perustuu jaksollisten ilmiöiden toistuvuuteen, kuten Auringon nousuun ja laskuun. Nykyään aikaa mitataan myös esimerkiksi kvartsikiteen säännöllisen värähtelyn tai atomien tilan toistuvien muutosten avulla. Tarkimpana ajan mittaamisen välineenä pidetään yleensä atomikelloa. Vuonna 1967 otettiin käyttöön atomiaika. Atomiaika on kahdeksan eri puolilla maapalloa sijaitsevan laboratorion atomikellojen lukemien keskiarvo, jonka Pariisissa toimiva kansainvälinen aikatoimisto BIH laskee. Atomiaika on tahdistettu maapallon pyörimisliikkeen kanssa niin, että se eroaa ns. koordinoidusta maailmanajasta korkeintaan 0,7 sekuntia. Koordinoituun maailmanaikaan, joka otettiin käyttöön vuonna 1972, perustuvat eri valtioiden viralliset ajat. Atomiajan ja koordinoidun maailmanajan ero tasataan tarvittaessa karkaussekunnin avulla. Avaruudesta on löytynyt atomikelloja täsmällisempiä ”ajanmittareita”: läpimitaltaan vain 10–20 kilometrin kokoisia, Aurinkoa raskaampia sykkiviä neutronitähtiä. Nämä jopa tuhat kertaa sekunnissa akselinsa ympäri pyörivät ns. pulsarit lähettävät radiotaajuudella olevaa säteilyä erittäin säännöllisin väliajoin.