Hellfire-ohjusta kantava lennokkio

Tutkija: Tämä oli poikkeuksellista Al-Qaida-johtajan surmassa

Iskussa, jolla USA tappoi Al-Qaida-johtaja Ayman al-Zawahirin viime sunnuntaina, ei ollut poikkeuksellista vain käytetty ohjus.

Iskussa, jolla USA tappoi Al-Qaida-johtaja Ayman al-Zawahirin viime sunnuntaina, ei ollut poikkeuksellista vain käytetty ohjus.

Shutterstock

Al-Qaidan johtaja Ayman al-Zawahiri kuoli asuintalonsa parvekkeella Kabulissa Afganistanissa varhain sunnuntai-aamuna, kun häneen osui ohjus. Ohjus ei ollut räjähtävä, eikä iskussa kuollut sivullisia.

Monien asiantuntijoiden ja kansainvälisten medioiden mukaan isku tehtiin Hellfire R9X -ohjuksella. USA on ollut ohjusmallista hyvin vaitonainen.

Useimmat ohjukset suunnitellaan räjähtämään joko osuessaan kohteeseensa tai juuri ennen osumista. R9X sen sijaan työntää esiin kuusi terää, jotka silpovat kohteensa. Teriä on kuvailtu samuraimiekan kaltaisiksi.

Terien lisäksi ohjuksessa on 50 kilon painolasti, jonka voimalla se läpäisee vaikka auton katon.

R9X-ohjuksen kehittäminen aloitettiin Barack Obaman presidenttikaudella. Tavoitteena oli vähentää ulkopuolisten siviilien kuolemia iskuissa, joita Yhdysvaltojen armeija ja tiedustelupalvelu tekevät ulkomailla esimerkiksi terroristeina pidettyjä järjestöjä vastaan.

Tanskan maanpuolustusakatemian opettaja Esben Salling Larsen toteaa Tieteen Kuvalehdelle, että on hyvin mahdollista, että Ayman al-Zawahiri surmattiin R9X-ohjuksella, mutta Yhdysvalloilla on käytössään monia muitakin niin sanottuja täsmäaseita.

Myös CNN:n siteeraama nimetön lähde kertoo, että al-Zawahiri surmattiin Hellfire-ohjuksella.

Ohjusta kehitetty salassa

Yhdysvaltojen puolustusviranomaiset ovat olleet hyvin vaitonaisia siitä, missä ja milloin ei-räjähtäviä veitsiohjuksia on käytetty. Ohjusmallia on kehitetty 2010-luvulta lähtien.

Tutkivan journalismin verkosto Bellingcat on arvioinut, että R9X-ohjuksia on käytetty ainakin 11 kertaa. Yhdysvaltalaisen Wall Street Journal -lehden mukaan Yhdysvaltojen tiedustelupalvelu CIA ja puolustusministeriö ovat vahvistaneet käyttäneensä ohjusmallia vain kahdesti: CIA:n iskussa Al-Qaida-johtaja Ahmad Hasan Abu Khayr al-Masria vastaan helmikuussa 2017 Syyriassa ja USA:n armeijan iskussa Jamal al-Badawia vastaan tammikuussa 2019 Jemenissä. Al-Badawia syytettiin pommi-iskusta yhdysvaltalaista sota-alusta vastaan Jemenissä vuonna 2000.

R9X-ohjuksen käyttöön al-Zawahiria vastaan viittaavat Esben Salling Larsenin mukaan iskun vähäiset aineelliset tuhot.

Vain yksi ikkuna rikkoutui

Sunnuntaiaamuisen iskun aikana Ayman al-Zawahiri oli talonsa parvekkeella Kabulissa. Parvekkeelle osui kaksi ohjusta.

Ohjukset tappoivat al-Zawahirin ja rikkoivat yhden ikkunan, mutta muuten rakennukseen ei tullut vaurioita.

Lisäksi USA:n presidentti Joe Bidenin antoi lausunnon, jonka mukaan iskussa ei vahingoittunut muita ihmisiä kuin al-Zawahiri, vaikka talossa oli myös tämän perheenjäseniä.

“Tällainen isku on tietysti käänteentekevä läntisestä sotilaallisesta näkökulmasta tarkasteltuna. Tämän tyyppiset täsmäaseet eivät sinänsä ole uutta, mutta ne voivat johtaa huomattavaan siviiliuhrien määrän vähenemiseen,” Esben Salling Larsen toteaa.

“Sen sijaan, että käytettäisiin isoa räjähdyspanosta niin kuin tavanomaisissa iskuissa, USA voi tehdä R9X:n kaltaisilla ei-räjähtävillä ohjuksilla hyvin tarkkoja täsmäiskuja.”

Siviiliuhrien välttämisen kannalta ratkaisevaa ei kuitenkaan ole niinkään ohjus, vaan lennokkitekniikka, joka mahdollistaa täsmäohjusten käytön.

Ohjus ammuttiin Predator-lennokista

Esben Salling Larsenin mukaan drone- eli lennokkitekniikan kehitys on mahdollistanut vihollisen entistä tarkemman tarkkailun, koska enää ei ole vaaraa miehitettyjen tiedustelukoneiden menettämisestä.

Larsenin mukaan al-Zawahirin tappanut ohjus ammuttiin todennäköisesti Predator-lennokista.

“Yhdysvaltalaiset käyttävät tavallisesti kahta Predator-lennokin mallia, Bravoa ja Charlieta. Tässä iskussa käytettiin todennäköisesti Charlie-mallia, koska se on vaikeampi havaita ilmassa ja se lentää paljon nopeammin (740 kilometriä tunnissa) kuin Bravo.”

Larsenin mukaan Kabulin iskun kaltaisissa operaatoissa lennokin pitää voida pysytellä ilmassa huomaamattomasti hyvin pitkiä aikoja kerrallaan.

“Predator Charlie -lennokki voi lentää melko korkealla (15,2 kilometrissä), joten se sopisi tähän tehtävään. Toisaalta lennokkina voi olla ollut myös Bravo-malli, koska Hellfire RX9 -ohjus on melko raskas Charlielle.”

Drone R9X

Hellfire R9X -ohjus on noin aikuisen ihmisen pituinen. Räjähdyspanoksen sijaan siinä on veitsimäiset terät, jotka työntyvät esiin juuri ennen sen osumista kohteeseensa. Ohjus pystyy läpäisemään esimerkiksi auton katon. Navigointijärjestelmä on ohjuksen kärjessä.

© Claus Lunau

Mitä sanoo kansainvälinen oikeus?

Kun Yhdysvalloilla on käytössään Hellfire X9R:n kaltainen täsmäase, herää kysymys, miksi yhdysvaltalaisten sotilasoperaatioissa niin sanotussa terrorismin vastaisessa sodassa Afganistanissa ja muualla edelleen kuolee myös sivullisia siviilejä.

Tanskan maanpuolustusakatemian sotatekniikan laitoksen tutkija Iben Yde toteaa Tieteen Kuvalehdelle, että kansainväliset sopimukset eivät määrää, mitä valtioiden pitää julkisesti kertoa aseistuksestaan.

“Yhdysvaltalaiset ovat monta kertaa iskeneet räjähtävillä kärjillä varustetuilla Hellfire-täsmäohjuksilla muun muassa hääjuhliin ja muihin sosiaalisiin tapahtumiin, ja iskuissa on ilmeisesti myös kuollut tai loukkaantunut monia paikalla olleita siviilejä. Jos tällainen tapaus päätyisi sotaoikeuteen, yhdysvaltalaisilta varmasti kysyttäisiin, olisivatko he voineet käyttää tarkempaa asetta, kuten X9R-ohjusta, tai toimia muuten toisella tavalla.”

Yden mukaan jokainen konkreettinen tapaus pitäisi arvioida erikseen.

“Iskun laillisuuden arviointiin vaikuttavat monet tekijät. Yksi kysymys, josta on ollut paljon keskustelua, on se, missä määrin hyökkäyksiä saa kohdistaa kaukana varsinaisen sotatoimialueen ulkopuolella sijaitseviin sotilaskohteisiin.”

Iben Yden mukaan sodankäyntiä säätelevien Geneven sopimusten ensimmäisen lisäpöytäkirjan määräykset tarkoittavat myös sitä, että iskuja suunniteltaessa on valittava sellainen ase, joka aiheuttaa mahdollisimman vähän vahinkoa sivullisille.

“Sikäli on myös oikeudellisesta näkökulmasta merkittävää, että tällaisista täsmäaseista on tullut yksi sodankäynnin tapa.”