Sitkeän uskomuksen mukaan nielaistu purukumi jää elimistöön seitsemäksi vuodeksi – koska se tarttuu mahalaukun seinämään eikä siksi kulkeudu suolistoon saakka.
Kauhutarinalle ei löydy tukea todellisuudesta: Purukumi kulkee ruoansulatuskanavassa samalla tavalla kuin kaikki muukin ruoka ja tulee ulosteen mukana pois noin 24 tunnin kuluessa.
Purukumi ei pääse tarttumaan mahalaukun seinämään eikä muuallekaan ruoansulatuselimistöön, koska sen ympärillä on koko ajan nestettä kuten suussakin.
Ruoan sulaminen alkaa jo suussa
Jos nielaiset purukumin, se kulkee elimistösi läpi aivan kuin kaikki muu syömäsi ruoka.
Suussa ruokaan sekoittuu sylkeä, mikä tekee siitä liukkaampaa. Syljen entsyymit alkavat pilkkoa muun muassa tärkkelystä.
Ruokatorven lihasten supistelu työntää ruokaa eteenpäin 20–30 senttiä niin, että se saapuu mahalaukkuun.
Mahalaukussa suolahappo huolehtii isojen molekyylien hajottamisesta niin, että ruoka muuttuu juoksevaksi massaksi.
Ohutsuolessa entsyymit ja sappineste hajottavat ruokaa edelleen ja sen ravinteet imeytyvät verenkiertoon.
Paksusuolessa massasta imeytyy pois vettä ja se muuttuu kiinteäksi ulosteeksi, joka kerääntyy peräsuoleen.
Purukumi koostuu kumimaisesta perusmassasta, jossa on maku-, väri- ja makeutusaineita. Osa aineksista, kuten sokeri tai muut makeutusaineet, hajoavat mahalaukussa tai suolistossa, mutta itse perusmassa ei juuri sula elimistössä kuten eivät maissinjyvätkään.
Maissia ympäri selluloosakalvo, jota ihmisen entsyymit eivät pysty sulattamaan, ja sama koskee myös purukumin perusmassaa.
Purukumi kulkee siksi suoliston läpi lähes muuttumattomana, ja suoliston lihasten supistukset kuljettavat sitä eteenpäin ruoansulatuskanavassa. Lopuksi purukumi tulee ulos muun ulosteen mukana.
Isot esineet voivat jäädä kiinni
Esineen pitää olla isompi kuin purukumi, jotta se voisi jäädä kiinni ruoansulatuskanavaan.
Joskus harvoin ruoansulatuskanavaan voi juuttua esineitä – kuten tässä tapauksessa, kun lapsi on niellyt pariston.
Pikkulapset voivat nielaista paristoja tai legopalikoita. Useimmiten esineet kulkevat elimistön läpi ajan mittaan ongelmitta, mutta jos ne eivät tule ulos kolmessa neljässä viikossa, voi olla syytä poistaa ne tähystyksessä.
