Yleensä ei kulu kovin kauan aikaa sipsipussin avaamisesta siihen, kun se on tyhjä. Sipsinhimoon on saatu selvyyttä rottakokeilla.
Kokeessa rottien piti valita joko sipsit tai viljasta, rasvasta ja hiilihydraateista koostuva perusruoka. Jyrsijät valitsivat epäröimättä sipsit, mikä tutkijoiden mukaan johtuu pääasiassa sipsien suolapitoisuudesta.
Kun suola osuu kielen makunystyröihin, aivojen palkitsemiskeskukseen lähtee viesti, joka laukaisee dopamiinin tuotannon.
Dopamiini aiheutaa mielihyväntunteen, ja pian aivot yhdistävät rapeat sipsit tyytyväisyyteen ja himoitsevat lisää sipsejä. Siitä syntyy kyltymätön sipsien himo, jota voidaan verrata päihteiden käyttöön.
Suola johtaa ylensyöntiin
Ei ole lainkaan yllättävää, että suolaista ruokaa tulee helposti syötyä liikaa.
Suolan vaikutusta tutkivassa kokeessa koehenkilöille tarjoiltiin neljä eri ateriaa, jotka olivat lähes samanlaisia, mutta niiden suola- ja rasvapitoisuus vaihteli. Aterian rasvapitoisuudesta riippumatta koehenkilöt söivät 11 prosenttia enemmän kaloreita niillä kahdella aterialla, joiden suolapitoisuus oli korkea.
Rasvan ja hiilihydraattien yhdistelmä on jo sinällään mielihyvää aiheuttava ja koukuttava, ja kun siihen vielä lisätään suola, tyytyväisyyden tunne on vieläkin suurempi.
Siksi sipsien ahmimisen lopettaminen vaatii harvinaisen lujaa itsehillintää.