Our website does not support Internet Explorer.

To get the best experience on our website and of our content, please use a more modern browser like Edge, Chrome, Safari or similar.

Menu 2050: Eläimetön pihvi ja toukkia

Herkullisia hyönteisiä, soluviljeltyjä pihvejä ja kasvi­proteiinia, joka maistuu lihalta. Lihan kulutus kasvaa, mutta sen tuotanto rasittaa maapalloa niin, että proteiinin lähteitä on alettu etsiä muualta. Teuraseläimet tulevat tarpeettomiksi.

HANS GISSINGER

Pöydällä on tarjolla juustohampurilainen, uppopaistettuja kananugetteja ja jälkiruoaksi suklaakakkua. Äkkiseltään kaikki näyttävät hyvin perinteisiltä pikaruoka-aterian osilta, mutta oikeastaan mikään niistä ei ole sitä, miltä näyttää.

Hampurilaisen mehevä jauhelihapihvi ei ole peräisin naudasta eikä muustakaan eläimestä, vaan se on kasvatettu soluviljelmässä.

Nugetit maistuvat kananlihalta, mutta ne ovat oikeasti herne- ja soijaproteiinia. Lähitarkastelussa käy myös ilmi, että suklaakakku sisältää jauhomatoja, jotka antavat sille pähkinäisen aromin.

Esimerkki ei ole kuvitelma kaukaisesta tulevaisuudesta, vaan kaikki kolme ruokalajia ovat jo olemassa. Ne ovat ruokatieteen eturivin tutkijoiden luomuksia. Ruoka- ja ravitsemustieteilijät etsivät uusia tapoja tuottaa runsasproteiinista ruokaa.

Syy on yksinkertainen: proteiini on elimistölle välttämätöntä, eikä ihmisten nykyisin yleisin proteiinin lähde, liha, ole ekologisesti kestävä valinta. Monet tutkijat uskovat, että naudanlihasta tehty pihvi on muutaman vuosikymmenen kuluttua harvinainen näky.

Herkkuja hyönteisfarmilta

Länsimaissakin hyönteisten kasvattaminen ruoaksi yleistyy. Yksi suosituimmista lajeista on kotisirkka. Sitä pidetään maultaan parhaana.

Munat pannaan kosteaan multaan

Paritelleet sirkkanaaraat pannaan erityiseen säiliöön, jossa ne voivat laskea munansa pehmeään multaan. Säiliössä munat ovat turvassa, eivätkä ne joudu syödyksi ennen kuoriutumistaan.

TON KOENE/ALAMY

Toukat kuoriutuvat lämpimässä

Sirkanmunien kypsymisaika riippuu lämpötilasta. Siksi munasäiliöt siirretään tilaan, jossa on tasainen 25–30 asteen lämpötila. Toukat kuoriutuvat munista 7–10 vuorokauden kuluessa.

TON KOENE/ALAMY

Kasviksista makua sirkkoihin

Sirkan toukkia ruokitaan kuivarehulla, koska silloin kasvattamo on helpompi pitää puhtaana. Täysikasvuisille sirkoille syötetään muun muassa vesimelonia ja porkkanaa, joista ne saavat makua.

TON KOENE/ALAMY

Pikakuumennus ottaa sirkat hengiltä

Sirkat ovat täysikasvuisia jo 60 vuorokauden kuluttua munimisesta. Ne otetaan pois kasvattamosta ja lopetetaan kiehuvassa vedessä. Kotisirkkojen makua on kuvailtu pähkinämäiseksi.

TON KOENE/ALAMY

Maapallo ei kestä lihantuotantoa

Ihmislajin kehitys on monella tavalla sidoksissa lihan syömiseen. Kun esivanhempamme muinoin keksivät kypsentää saaliitaan tulella sen sijaan, että olisivat syöneet lihan raakana, ihmisen ravinnonsaanti parani kertaheitolla.

Tutkijoiden mukaan lihapitoinen ruokavalio auttoi ihmistä kehittämään suurikokoiset aivot, joiden ansiosta laji pääsi kipuamaan ravintoketjun huipulle.

Ajat ovat kuitenkin muuttuneet. Jos liha aikoinaan antoikin kilpailuedun lajien välisessä kamppailussa, nykyään lihantuotanto uhkaa ihmisen elinympäristöä.

Monien arvioiden mukaan lihan kysyntä kasvaa kasvamistaan lähivuosina. Yhdistyneiden kansakuntien talous- ja sosiaaliasiain osasto UNDESA on laskenut, että maapallon väkiluku kasvaa 9,7 miljardiin vuoteen 2050 mennessä. Samalla lihan kulutus lisääntyisi 70 prosenttia.

Monen ruokahalu ei kestä ajatusta hampaissa rouskuvista hyönteisistä. Valmistajat yrittävätkin piilottaa ruoan alkuperän. Hyönteisjauhosta voidaan valmistaa vaikka pastaa tai pikkuleipiä.

© Nutribug

Vaikka väkiluku kasvaa nyt hitaammin kuin 40:n viime vuoden aikana, maapallon köyhimpien alueiden elintason arvioidaan nousevan niin, että ruoan kysyntä lisääntyy huomattavasti.

Lähes kaikki tutkimukset viittaavat siihen, että ihmisen lihankulutus on suoraan yhteydessä siihen, miten suuret tulot hänellä on. Kun elintaso nousee, lautasella on yhä useammin lihaa.

Kiinan ja Intian kaltaisissa maissa keskiluokkaan lukeutuvien määrä lisääntyy tulevaisuudessa nopeasti. Nykyään niissä on yhteensä 2,5 miljardia asukasta.

Tutkijat arvioivat, että kiinalaisten ja intialaisten yleisen elintason nousu kasvattaa myös lihankulutuksen sellaisiin mittoihin, että ympäristöä uhkaa tuhoutuminen.

Jo nyt lihakarjan kasvatus rasittaa ympäristöä kolmella tavalla: eläimet aiheuttavat kasvihuonekaasupäästöjä, lihantuotanto kuluttaa valtavasti vettä ja vie maatalousmaata muulta ruoantuotannolta.

Näin herne muuttuu lihaisaksi

Lihamainen koostumus voidaan tuottaa myös kasviperäiseen ruokaan. Herneen proteiini muuttuu ”kanasuikaleiksi” neljässä vaiheessa.

Lihantuotannon sivutuotteena syntyvät valtavat kasvihuonekaasupäästöt. YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO on laskenut, että noin 14,5 prosenttia kaikista ihmisen aiheuttamista ilmastoa lämmittävistä päästöistä on peräisin lihantuotannosta.

Huomattavan ilmastorasituksen aiheuttaa tuotantoeläinten ruoansulatus, jonka seurauksena ilmakehään päätyy jatkuvasti suuria määriä metaania.

Metaani on kasvihuonekaasu, joka kiihdyttää ilmastonmuutosta 23 kertaa niin tehokkaasti kuin hiilidioksidi.

Toinen ympäristöä kuormittava tekijä on suuri veden kulutus. Yhden naudanlihakilon tuottamiseen kuluu yli 15 000 litraa vettä.

Vesimäärä ei kulu niinkään lehmien tai sonnien janon sammuttamiseen, vaan lihakarjan ravinnon tuottaminen vaatii valtavan määrän vettä.

Yhden naudanlihakilon tuottamiseen kuluu yli 15 000 litraa vettä

Jopa 99 prosenttia lihantuotannon vedenkulutuksesta aiheutuu karjanrehun valmistuksesta.

Brittiläinen professori John Anthonby Allan keksi aikoinaan termin virtuaalivesi kuvaamaan kaikkea sitä vettä, joka tarvitaan esimerkiksi naudanlihan tuottamiseen mutta joka ei näy kuluttajalle, kun hän poimii pihvin kaupan kylmäaltaasta.

Hurja vedenkulutus näkyy muun muassa siinä, että suuret elintarvikkeiden tuottajamaat, kuten Yhdysvallat, Intia ja Kiina, joutuvat jo käyttämään pohjavesivarantojaan maatalouden ylläpitämiseksi.

Nasan keräämistä tiedoista ilmenee, että yli puolet maapallon 37 suurimmasta pohjavesiesiintymästä on kutistumassa. Ongelma pahenee kuivina kausina, jolloin viljelmien kasteluun ei ole käytettävissä sadevettä.

Siat, kananpojat ja naudat vaativat kasvaessaan isoja määriä ravintoa ja vettä, mutta vain puolet niiden ruhosta kelpaa ihmisravinnoksi. Hyönteisistä saadaan suhteessa paljon enemmän proteiinia.

© Shutterstock

Kolmas lihantuotannon aiheuttama ongelma on tilanpuute. Nykyisin 70 prosenttia maatalousmaasta on lihantuotannon käytössä.

Maailmankartalla on kyllä suuria alueita, jotka nyt ovat käyttämättömiä, mutta suurin osa niistä sijaitsee muutamassa maassa, eikä maaperä sovellu niiden elintarvikkeiden tuottamiseen, joita tarvitaan.

Proteiini pellolta ja soluviljelmistä

Lihantuotannon kolmella ongelmalla on yksi yhteinen tekijä: lihakarja ja muut nykyiset tuotantoeläimet ovat erittäin tehottomia muuttamaan kasviproteiinia lihaksi.

Sen sijaan, että tilaa ja vettä tuhlataan eläinten kasvattamiseen, resurssit kannattaa käyttää suoraan proteiinin tuotantoon.

Ravitsemus- ja elintarviketutkijat etsivätkin menetelmiä, joilla lihaa voidaan tuottaa ilman eläimiä. Yksi ratkaisu voi olla soluviljely.

Silloin eläimet, laitumet, navetat, sikalat ja rehukasvipellot voitaisiin korvata kasvatusaltaalla, jossa lihassoluja viljellään ravintoliuoksessa.

Lihan soluviljelyn edelläkävijöitä on alankomaalainen Mark Post. Hän pääsi vuonna 2003 otsikoihin hampurilaisella, jonka jauhelihapihvi oli kokonaan tuotettu kasvatusmaljassa.

Post oli onnistunut eristämään elävältä lehmältä otetusta kudosnäytteestä kantasoluja ja saanut ne lisääntymään petrimaljaan tehdyssä viljelmässä niin kauan kuin haluttiin.

Soijapavusta eristetty hemimolekyyli antaa kasviksille verevän maun. Muut ainekset tuottavat oikean koostumuksen ja tunnun.

© Imposible Foods

Näistä aineista syntyy lihaton burgerpihvi

Soijapavusta eristetty hemimolekyyli antaa kasviksille verevän maun. Muut ainekset tuottavat oikean koostumuksen ja tunnun.

  • Hemi antaa kasvispihville lihan maun

    Hemi on molekyyli, joka antaa lihattomalle pihville lihamaisen maun ja värin. Se koostuu rautaatomista, joka on sitoutunut porfyriini-nimiseen yhdisteeseen. Rauta antaa metallisen verta muistuttavan maun. Hemiä on muun muassa hemoglobiinissa, joka kuljettaa happea veren punasoluissa. Kasvispihvien hemi on peräisin soijapavuista. Hemin osuus pihvin aineksista on alle prosentti.

  • Vehnä- ja perunaproteiini:

    Monipuolistavat proteiinikoostumusta, kiinteyttävät ja mehevöittävät pihviä.

  • Ksantaanikumi:

    Käytetään sakeuttamisaineena.

  • Soijaproteiini-isolaatti:

    Estää kuivumista.

  • Kookosöljy:

    Korvaa lihan sisältämän rasvan.

Mark Post antoi ensin kantasoluille samoja ravinteita, joita ne olisivat saaneet lehmän elimistössä. Sitten hän otti ravinteet pois, mikä sai solut kasvamaan yhteen lihassäikeiksi.

Hän jatkoi näin kahdeksan viikon ajan. Silloin hänellä oli tarpeeksi lihasmassaa yhteen jauhelihapihviin.

Soluviljellyn lihan prototyyppi ei ollut aivan kulinaarinen täysosuma. Makuelämystä heikensi ennen muuta se, että lihassa oli pelkkää lihasta eikä lainkaan rasvakudosta kuten normaalissa jauhelihassa.

Lisäksi aterian kustannukset olivat lähes tähtitieteelliset. Kun mukaan lasketaan kaikki ne tutkijoiden työtunnit, jotka kuluivat pihvin jokaisen 20 000 lihassäikeen kasvattamiseen laboratoriossa, annoksen hinnaksi tulee lähes 240 000 euroa.

Katso, kun arvioijat maistavat maailman ensimmäistä keinotekoista pihviä

Post uskoo kuitenkin kantasolulihan tuotantomenetelmän vielä kehittyvän niin, että lihaa voidaan valmistaa suunnilleen samaan hintaan kuin teuraslihaa. Hän lupaa, että makukin saadaan samalle tasolle.

Kantasoluliha on lähtöisin oikean lehmän soluista, mutta lihalle on myös kokonaan eläimettömiä vaihtoehtoja. Jauhelihapihvin, kanasuikaleiden tai nyhtöpossun kaltaisia tuotteita valmistetaan herneen, soijapavun ja härkäpavun proteiinista.

Kasviproteiinituotteille pyritään saamaan lihan kaltainen koostumus ja suu­tuntuma. Lihamainen rasvaisuus tuotetaan muun muassa kookosöljyllä.

Yhdysvalloissa esimerkiksi Impossible Foods- ja Beyond Meat -yhtiöt käyttävät soijapavusta eristettyä hemiä antamaan kasviproteiinille verevän maun.

Hemi on aine, jota on veren hemoglobiinissa ja joka osaltaan antaa lihalle sille ominaisen maun.

Kasvipohjaisen ”lihan” kehittämiseen kannustavat paitsi ympäristö- myös terveyssyyt. Useiden tutkimusten mukaan kasviproteiini on lihaa terveellisempi vaihtoehto.

Yhdysvaltalaisen Harvardin yliopiston tutkimus viime vuodelta osoittaa selvän yhteyden proteiinin lähteen ja useiden sairauksien välillä.

Etenkin ylipainoisilla ja tupakoivilla ihmisillä siirtyminen kasvi­proteiiniin pienentää selvästi sydän- ja verisuonitautien riskiä. Syynä on muun muassa se, että lihan sisältämä tyydyttynyt rasva suurentaa veren kolesterolipitoisuutta.

Kuusijalkaisia nelijalkaisten tilalle

Kantasolulihan ja soija-, herne- ja härkäpapuproteiinin rinnalle kaupan kylmätiskiin ilmestyy todennäköisesti myös uudenlainen eläinperäinen vaihtoehto.

Kovakuoriaiset, toukat ja sirkat sisältävät yhtä paljon proteiinia kuin naudanliha tai kananliha. Lisäksi niissä on runsaasti terveellisiä rasvahappoja, kivennäisaineita ja aminohappoja.

Tuotantoeläiminä hyönteiset ovat monta kertaa kustannustehokkaampia kuin naudat tai kanat.

Päivässä syömäsi ravinnon tuottamiseen on kulunut 2 000 - 5 000 litraa vettä.

FAO:n mukaan nauta tarvitsee 12 kertaa niin paljon ravintoa kuin heinäsirkka saman proteiinimäärän tuottamiseen.

Ero selittyy muun muassa siitä, että hyönteiset ovat vaihtolämpöisiä eivätkä ne käytä energiaa ruumiinlämmön ylläpitämiseen.

YK:n asiantuntijat ovat laskeneet myös, että jauhomatojen kasvattamiseen ja niiden rehun tuottamiseen tarvittava maa-ala on vain kymmenesosa siitä, mikä tarvitaan saman proteiinimäärän tuottamiseen nautakarjasta.

Hyönteiset myös aiheuttavat huomattavasti vähemmän metaani- ja ammoniakkipäästöjä kuin naudat.

Kantasolutekniikalla voidaan teoriassa tuottaa lihaa, joka maistuisi esimerkiksi sukupuuttoon kuolleelta drontilta.

© Shutterstock

Makupaloja kadonneista lajeista

Jos ajatus keinolihapihveistä tai hyönteisproteiinista ei vielä tuo vettä kielelle, tulevaisuuden keittiössä voi olla tarjolla muutakin.

Tekniikka, joka mahdollistaa uudet proteiinin lähteet, voi yhdessä geenitutkimuksen kanssa johtaa aivan uudenlaisiin kulinaarisiin aluevaltauksiin.

Makuelämyksiä ei nimittäin välttämättä tarvitse hakea vain olemassa olevista eläinlajeista. Kehittyvä geenitekniikka voi tuottaa gastronomisen Jurassic Parkin.

Viitteitä siitä saatiin vuonna 2015, kun Harvardin ja Yalen yliopistojen geenitutkijat saivat aikaan muuntogeenisen kanan sikiön, jolla oli nokan tilalla hirmuliskon kuono.

Maailman museoiden kokoelmissa on monien sukupuuttoon kuolleiden lajien, kuten dodon ja mammutin, jäännöksiä.

Jos niistä saataisiin kaivettua esiin käyttökelpoista dna:ta, ei olisi ollenkaan mahdotonta, että kantasolutekniikan avulla voitaisiin tuottaa soluviljelmissä niiden lihaskudosta.

Siitä taas ei olisi pitkä matka dodonugetteihin tai mammutinlihapihveihin.

Lue myös:

Ruoka-aineet

ÄÄNESTÄ: Vaihtaisitko pihvin keinolihaan?

3 minuuttia
Ruoka-aineet

Syöt ½ kiloa hyönteisiä vuodessa

3 minuuttia
Ruoka-aineet

TOTTA VAI TARUA: ONKO kevytlimsa terveellisempää?

4 minuuttia

Kirjaudu sisään

Tarkista sähköpostiosoite
Salasana vaaditaan
Näytä Piilota

Oletko jo tilaaja? Oletko jo lehden tilaaja? Napsauta tästä

Uusi käyttäjä? Näin saat käyttöoikeuden!

Nollaa salasana

Syötä sähköpostiosoitteesi, niin saat ohjeet salasanasi nollaamiseksi.
Tarkista sähköpostiosoite

Tarkista sähköpostisi

Olemme lähettäneet sinulle sähköpostia osoitteeseen . Siinä on ohjeet, joiden avulla voit nollata salasanasi. Jos et ole saanut sähköpostia, tarkista, että se ei ole joutunut roskapostin joukkoon.

Anna uusi salasana.

Nyt sinun pitää antaa uusi salana. Salasanassa pitää olla vähintään 6 merkkiä. Kun olet luonut uuden sanasanan, sinua pyydetään kirjautumaan sisään palveluun.

Salasana vaaditaan
Näytä Piilota