Keinotekoiset makeutusaineet
Miten keinotekoisten makeutusaineiden energiamäärä eroaa tavallisesta sokerista? Ovatko ne vaarallisia ja jos ovat, niin mistä syystä?
Makeutusaineet ovat luonnosta saatavia tai keinotekoisesti valmistettuja mm. elintarvikkeiden ja lääkkeiden makeuttamiseen käytettäviä aineita. Tavallista ruokosokeria eli sakkaroosia ja muita luonnon sokereita korvaavista keinotekoisista makeutusaineista yleisimpiä ovat syklamaatti, aspartaami, asesulfaami-K ja sakariini. Lisäksi mm. elintarvikkeiden ja virvoitusjuomien makeuttamiseen käytetään sokerialkoholeja, kuten ksylitolia, mannitolia, sorbitolia, maltitolia ja laktitolia sekä isomaltia, joka on kahden sokerialkoholin seos. Elintarvikelainsäädännössä makeutusaineet luokitellaan lisäaineiksi. Keinotekoisten makeutusaineiden vaaroista ollaan monta mieltä. Niiden – niin kuin kaikkien synteettisten lisäaineiden – käytössä kannattaa noudattaa kohtuutta, vaikka terveysriskit ovat tutkimusten mukaan melko pienet. Herkillä ihmisillä suuret päivittäisannokset voivat aiheuttaa erilaisia oireita pahoinvoinnista ripuliin. Jos tuotteessa on maininta päivittäisestä saantisuosituksesta, sitä ei pidä ylittää. Keinotekoisten makeutusaineiden suosio perustuu pitkälti niiden pieneen energiamäärään ja makeuteen. Esimerkiksi hyvin vähäenergiainen aspartaami on noin 200 kertaa niin makeaa kuin sokeri.