Hunaja ei pilaannu koskaan
Jos hunajaa säilytetään tiiviskantisissa purkeissa, joihin ei pääse sisään kosteutta, hunaja ei periaatteessa pilaannu koskaan.
Säilyvyyden salaisuus on suuri sokeripitoisuus, pieni vesipitoisuus ja mehiläisten tuottamat entsyymit.
Kun mehiläiset imevät kukista mettä, siihen sekoittuu niiden elimistön erittämiä entsyymejä, jotka muuttavat meden sokereita. Mesi koostuu pääasiallisesti rypäle-, hedelmä- ja ruokosokerista. Osa rypälesokerista eli glukoosista muuttuu glukonihapoksi ja vetyperoksidiksi, joka tuhoaa sieniä ja bakteereja.
Kun arkeologit 1920-luvulla pääsivät tutkimaan Tutankhamonin hautaa, he löysivät muun muassa ruukullisen yhä syömäkelpoista hunajaa.
Hunaja pitää säilyttää tiiviissä astiassa
Sokerit ovat tehokkaita säilöntäaineita. Hunajasta noin 80 prosenttia on sokeria, joka sitoo nestettä – myös bakteereista. Kun vesi sitoutuu sokeriin, bakteerit kuivuvat ja kuolevat.
Lisäksi hunaja on makeudestaan huolimatta hapanta. Sen pH-arvo vaihtelee 3:n ja 4,5:n välillä (neutraali arvo on 7). Bakteerit ja sienet eivät viihdy niin happamassa ympäristössä.
Jotta hunaja säilyisi, on pidettävä huolta siitä, että siihen ei pääse kosteutta. Jos hunajapurkin kansi ei ole tiivis, hunaja voi imeä ilmasta niin paljon kosteutta, että bakteerit alkavat kasvaa.
Hunajassa itsessään ei ole bakteereja eikä muita mikrobeja, mutta niitä voi tulla siihen hunajan pakkaajan tai kuluttajan sormista tai vaikka likaisesta lusikasta.
Hunajaa voidaan käyttää moneen tarkoitukseen
Palsamointi: Kerrotaan, että kun Aleksanteri Suuri kuoli 323 eaa., hänen ruumiinsa pantiin hunajalla täytettyyn arkkuun, jotta se kestäisi mädäntymättä matkan Babyloniasta Kreikkaan.
Desinfiointi: Muun muassa faraoiden Egyptissä siveltiin tulehtuneisiin haavoihin hunajaa nopeuttamaan niiden paranemista.
Hautalahja: Kun Howard Carter avasi farao Tutankhamonin haudan 1922, sieltä löytyi ruukullinen hunajaa, joka oli vielä kolmentuhannen vuoden jälkeenkin syötävää.
