Rasvasolut eivät johda sähkövirtaa

Rasvasolut eivät johda sähkövirtaa

Ihminen koskee vaakaan ainoastaan jalkapohjillaan. Miten jotkin vaa’at voivat silti mitata kehon rasvaprosentin?

Ihminen koskee vaakaan ainoastaan jalkapohjillaan. Miten jotkin vaa’at voivat silti mitata kehon rasvaprosentin?

Andrej Safaric / Shutterstock

Kehon rasvapitoisuuden mittaava vaaka perustuu sähkön kulkuun kudoksissa. Kun ihminen seisoo molemmat jalat vaa’alla, vaaka lähettää heikon sähkövirran kehon läpi.

Kehon rasva ei juuri johda sähköä, mutta lihakset ja muut kudokset johtavat sitä hyvin, koska ne sisältävät paljon vettä.

Kehon läpi kulkiessaan virta kohtaa rasvasoluissa vastuksen. Vain pieni osa siitä pääsee näiden solujen läpi, ja lisäksi ne varaavat virtaa kondensaattorin tapaan.

Virta lähtee liikkeelle toisesta jalkapohjasta, ja vaaka mittaa, paljonko virtaa palaa takaisin toiseen jalkapohjaan. Loppu onkin matematiikkaa.

Yhtälöiden kautta kehon sähköinen vastus muunnetaan rasvaprosentiksi. Menetelmää kutsutaan biosähköiseksi impedanssiksi.

Se ei ole kuitenkaan kovin varma tapa kehon rasvaosuuden määrittämiseen.

Parhaillakin vaaoilla tuloksen virhemarginaali on neljä prosenttia. Halvoissa vaaoissa epätarkkuus voi olla paljon suurempikin, varsinkin siksi, että niissä virta kulkee vain kehon alaosan läpi. Tulos riippuu myös siitä, miten paljon punnittava on nauttinut nestettä ennen mittausta.

Korkea kehon rasvaprosentti lisää muun muassa sydän- ja verisuonitautien riskiä. Naisten rasvaosuus on kuitenkin jo luonnostaan hieman korkeampi kuin miesten.