Kun 29 rakettimoottoria käynnistyy ja 120 metrin korkuinen avaruusraketti alkaa nousta, meteli on melkoinen. Vielä neljän kilometrin päässä laukaisualustasta desibelitaso on niin korkea, että ilman suojaimia edessä on kuulovaurio.
Onneksi kukaan ei ole vaaravyöhykkeellä. Laukaisualusta nimittäin on merellä kaukana rannikosta. Raketti lähtee kelluvasta avaruuskeskuksesta, jonka henkilökunta on saattoaluksessa kymmenen kilometrin päässä.
Edellä kuvattu on yhdysvaltalaisen SpaceX-yrityksen visio siitä, miten sen Starship-avaruusalus ja muutkin raketit tulevaisuudessa aloittavat lentonsa. Avaruuslentokeskuksia ei kuitenkaan viedä merille vain meluhaittojen minimoimiseksi.
Kelluvilla avaruuslentokeskuksilla tavoitellaan entistä parempaa turvallisuutta, suurempia hyötykuormia ja vähempää byrokratiaa. Tulevaisuudessa yhä useampi satelliitti ja avaruusluotain lähteekin matkaan mereltä. Monet avaruuslentoyritykset suunnittelevat kelluvia avaruuskeskuksia tai ovat jo alkaneet muokata laivoja tai öljynporauslauttoja laukaisualustoiksi.
Vähän kaukaisemmissa visioissa kelluvilta lentokentiltä nousee raketteja, jotka korvaavat nykyiset lentokoneet mannerten välisillä reiteillä.
Sea Launch näytti tietä
Idea mereltä lähtevistä avaruuslennoista on peräisin avaruusajan alkuajoilta. Jo vuonna 1963 yhdysvaltalainen Robert Truax visioi avaruusraketin, joka olisi lähetetty matkaan mereltä. Hän antoi sille nimen Sea Dragon eli merilohikäärme.
Visioiden mukaan Sea Dragon olisi ollut niin iso – 150 metriä pitkä ja 25 metriä leveä – että se olisi voinut vielä Maata kiertävälle radalle kokonaisen avaruusaseman yhdellä lennolla. Merikohikäärme oli rakennettu telakalla samaan tapaan kuin sukellusveneet, ja se olisi lähtenyt matkaan ilman erillistä laukaisualustaa. Se olisi kellunut nokka ylöpäin ja noussut suoraan merenpinnalta.
Sea Dragonin muotoilu on yksinkertainen, mutta valtava koko teki sen toteuttamisesta liian vaikeaa. Niinpä jättiläisraketti ei koskaan edennyt piirustuksia pidemmälle.
Jo vuonna 1962 yhdysvaltalainen avaruusinsinööri ideoi 150-metrisen avaruusaluksen, Sea Dragonin, jonka piti nousta ilmaan suoraan merestä. Ideaa ei toteutettu. Kuvassa vertailukohtan Saturn V -kantoraketti.
Ajatus jäi hautumaan pitkäksi aikaa. 1990-luvun lopulla sen herätti henkiin monikansallinen Sea Launch -yritys. Vuosina 1999-2014 se teki 32 onnistunutta avaruuslentoa päiväntasaajalla keskellä Tyyntämertä kelluvalta laukaisualustalta.
Odyssey-nimiseltä lautalta vietiin Maata kiertävälle radalle satelliitteja 60-metrisellä venäläisellä Zenit-3SL-kantoraketilla.
Raketit rakennettiin venäläis-ukrainalais-yhdysvaltalaisen yhteistyönä. Odyssey-lautan ja saattoalus Sea Launch Commanderin rakensi norjalainen laivanrakennusyhtiö Kværner. Saattoaluksessa koottiin raketit lähtövalmiiksi ja valvottiin laukaisua.
Kun raketti voidaan lähettää juuri oikealta leveysasteelta, säästetään rahaa ja voidaan ottaa mukaan suurempi lasti.
Nykyään Sea Launchin omistaa venäläinen lentoyhtiö S7 ja Odyssey ja Sea Launch Commander ovat telakalla Tyynenmeren rannikolla Slavjankassa Vladivostokin lähellä. Kantoraketin odotetaan valmistuvan aikaisintaan vuonna 2024.
Oli Sea Launchin tulevaisuus millainen tahansa, se on jo nyt alansa edelläkävijä. Nyttemmin Kiina ja maailman suurin yksityinen avaruuslentoyhtiö yhdysvaltalainen SpaceX selvästi jatkavat Space Launchin viitoittamalla tiellä. Kun laukaisualusta voidaan viedä vesitse juuri oikealle leveysasteelle, voidaan polttoainekuluissa säästää isoja summia.
Ei ole yhdentekevää, mistä avaruusraketti lähtee matkaan. Raketti tarvitsee kunnollisen alkuvauhdin. Kun raketin pitää päästä kiertoradalle parin sadan kilometrin korkeuteen, lähdössä nopeuden pitää olla yli 27 000 kilometriä tunnissa. Kiihdytykseen käytetään avuksi Maan pyörimisliikettä.
Maan pyörimisestä vauhtia
Vaikka sitä ei huomaa, me kaikki Maan pinnalla olevat pyörimme melkoista vauhtia. Pohjoismaissa Maan pyörimisliike vie meitä yli 900 kilometriä tunnissa. Päiväntasaajalla maanpinta on kauimpana Maan akselista ja siksi pyörähdys akselin ympäri kestää pisimpään. Siksi myös pinnan liike on siellä nopeinta, Kun ihminen seisoo paikallaan päiväntasaajalla, hän liikkuu 1 674 kilometriä tunnissa.
1 674 km/h. Niin nopeasti Maan pinta pyörii päiväntasaajalla. Se antaa raketille vauhtia lähdössä.
Kun raketti lähtee päiväntasaajalta, sillä on siis 1 674 kilometrin tuntinopeus jo ennen kuin moottorit käynnistetään. Sitä varten tosin raketti pitää ensin saada liikkumaan samaan suuntaan kuin Maan pinta. Siksi raketit laukaistaan lähes aina kohti itää.
Suurin hyöty päiväntasaajalta lähtemisestä on silloin, kun raketilla lähetetään luotain kauas Aurinkokuntaan ja tarvitaan kova lähtönopeus, tai kun pitää lähettää satelliitti juuri päiväntasaajan päällä kiertävälle radalle.
Muun muassa tietoliikennesatelliitit ja sääsatellitit kiertävät niin sanotulla geostationaarisella radalla 35 786 kilometriä päiväntasaajan yläpuolella. Myös matalammalla päiväntasaajan yläpuolella kiertää satelliitteja. Ne kannattaa lähettää päiväntasaajalta, jolloin Maan kiertoliike auttaa niin, että raketti pystyy nostamaan isomman lastin kuin muualla.
Putoava rakettiromu tappaa
Mahdollisuus valita juuri sopiva raketin laukaisupaikka, jolla saadaan satelliitti kerralla oikealle radalle, on vain yksi syy kelluvien laukaisualustojen suosioon. Myös turvallisuus on tärkeä tekijä. Jos kävisi niin, että raketti räjähtää nousussa, merellä vaaravyöhykkeessä ei ole ihmisiä, sillä laukaisualustalla ei ole henkilökuntaa.
Jos laukaisu epäonnistuu ja raketti putoaa maahan, se voi vahingoittaa ihmisiä ja omaisuutta. Kuvassa yhdysvaltalaisen Firefly Aerospacen epäonninen raketti.
Jos laukaisualusta on mantereella, myös nousun aikana normaalisti irtoavat raketin vaiheet ovat riski. Kun vaiheen polttoaine on käytetty loppuun, vaihe irtoaa. Aina se ei putoa sinne, mihin on laskettu.
Näin on käynyt muun muassa Kiinassa, jossa rakettien laukaisualustat ovat syvällä sisämaassa. Rakettien osia on pudonnut asutuille alueille, eikä tapaturmilta ole vältytty. Vuonna 1996 Chang Zheng-3B-kantoraketti eksyi radaltaan ja putosi maalaiskylään. Ainakin kuusi ihmistä sai surmansa.
Nyt Kiina on siirtämässä laukaisuasemia merelle. Ensimmäinen koelento suhteellisen pienellä Chang Zheng-11H-raketilla tehtiin kesäkuussa 2019, ja sen jälkeen koelentoja on tehty lisää.
Vuonna 2013 kiinalaisen raketin kappaleet tuhosivat kaksi taloa yli sadan kilometrin päässä laukaisupaikasta Keski- Kiinassa.
Haiyangin kaupunkiin Kiinan rannikolla rakennetaan keskusta, jossa kootaan ja testataan kelluvilta alustoilta laukaistavia raketteja.
Porauslautta saa uuden elämän
Ainakin aluksi kiinalaiset aikovat käyttää laukaisualustoina muunnettuja rahtilaivoja. Isot raketit tarvitsevat kuitenkin isomman ja vakaamman lähtöalustan. SpaceX on hankkinut kaksi öljynporauslauttaa, jotka se aikoo muuttaa avaruuslentoasemiksi.
Niin sanotut puoliuppolautat, joita voidaan sekä hinata että liikutella oman moottorin voimin, on suunniteltu hyvin vakaiksi. Lautan rakenteet seisovat veden alla olevien suurten ponttonien päällä. Tällainen lautta pysyy hyvin paikoillaan suhteellisen kovassakin aallokossa.
SpaceX on jo hankkinut täysautomaattisia proomuja ja kelluvia alustoja, joille sen Falcon 9 -raketit voivat laskeutua. Ajatuksena on, että raketin vaiheet käytön jälkeen laskeutuvat kelluville alustoille ja käytetään uudestaan. Nyt ne useimmiten vajoavat mereen.
Yhdysvaltalainen SpaceX käyttää jo nyt kelluvia alustoja, joiden Falcon 9 -raketin uudelleenkäytettävät osat laskeutuvat. Laukaisualustat yritys aikoo rakentaa porauslautoista.
SpaceX kehittelee myös isoja alustoja, joilta sen Starship-raketti voi nousta ja joille se voi laskeutua avaruudessä käynnin jälkeen. Starship on nyt testausvaiheessa.
Starshipin täytyy tosin ensin osoittaa selviävänsä kuivalta maalta tehtävistä lennoista. Pitkän aikavälin suunnitelmissa SpaceX kuitenkin tähtää merelle.
Jos Starship koelennoilla todetaan turvalliseksi, sitä ei käytetä pelkästään satelliittien kuljettamiseen kiertoradalle vaan sillä voidaan kyyditä avaruuteen myös matkustajia.
On myös mahdollista, että Starshipin kyytiin pääsee lähempänä Maan pintaa. SpaceX suunnittelee nimittäin käyttäjävänsä Starshipiä mannerten välisiin lentoihin. Lentomatka esimerkiksi Atlantin yli sujuisi 25-kertaisella äänen nopeudella.
SpaceX:n visioissa suurten rannikkokaupunkien edustalla on kelluva lentokenttä rakettimatkoja varten. Starshipillä esimerkiksi lento Lontoosta Sydneyyn taittuu alle tunnissa. Ensin tosin raketit pitää saada yhtä turvallisiksi kuin lentokoneet. Melu on joka tapauksessa niin kova, että korvaturvat ovat pakollinen varuste matkustamossa.
Säännölliset reittilennot raketilla mantereelta toiselle ovat vielä kaukana tulevaisuudessa, mutta kelluvat avaruuslentoasemat ovat todellisuutta jo nyt.
