Sieltä raketti lähtee 2 800 kilometrin tuntinopeudella kohti Maata kiertävää rataa, johon sen jättää 500 kilon lastinsa.
LauncherOne on suunniteltu kuljettamaan pieniä satelliitteja Maata kiertävälle radalle. Kun raketti laukaistaan korkealta ilmakehästä, siihen kohdistuu paljon pienempi ilmanvastus kuin Maan pinnalta lähetettäviin raketteihin.
Kun ilmanvastus on pienempi, myös polttoainetta kuluu vähemmän – ainakin teoriassa.
Nämä ovat uuden tekniikan 3 etua:
Yksityisyritykset mukaan avaruuskilpaan
LauncherOne on lähtölaukaus Virgit Orbit -yhtiön tavoitteelle tehdä satelliittien lähettämisestä liiketoimintaa. Samaan pyrkii SpaceX-yhtiö, joka on jo vienyt Maata kiertävälle radalle 955 satellittia. Niistä on määrä muodostaa internetin maanpäälliset valokuitukaapelit korvaava Starlink-satelliittiverkosto.
LauncherOne eroaa tavanomaisista raketinlaukaisualustoista siten, että se voidaan nostaa ilmaan miltä lentokentältä tahansa. Satelliitteja tarvitsevat eivät enää ole riippuvaisia muutaman Maan päällä olevan avaruuskeskuksen aikatauluista.
LauncerOnen kilpailija on Stratolaunch, joka on maailman suurin lentokone. Sen siipien kärkiväli on 117 metriä. Stratolaunch tosin voi kuljettaa kerralla kolme 454-kiloista satelliittia..
Molemmat perustuvat samaan "ilmasta kiertoradalle" -tekniikkaan, ja niiden toimintaperiaate on pitkälti sama.
Katso raketin lähtö minuutti minuutilta:
Virgin Orbitin viimeisin testilento oli toukokuussa 2020. Se epäonnistui, kun pian nousun jälkeen yksi polttoaineputki murtui.
Myös Nasa on vuosien mittaan testannut lentäviä laukaisualustoja, mutta tammikuun 17. päivänä nähdään, voiko tekniikasta tulla myös kaupallisesti kannattava vaihtoehto satelliittien lähettämiseen.