Tuhkasta kuitenkin noustiin, ja tällä hetkellä käynnissä olevien laajojen kunnostustöiden yhteydessä löytyi myös pieni tieteellinen valopilkku.
Tuhoisan tulipalon seurauksena paljastui lukuisia rakenteen osia, minkä ansiosta tutkijat ovat saaneet ainutlaatuisen mahdollisuuden tutkia vanhoja rakennusmenetelmiä lähietäisyydeltä joutumatta purkamaan kirkon sisäistä arkkitehtuuria.
Rautaa ja kiveä
Kun katedraalia rakennettiin vuosina 1163–1345, se oli erityinen muun muassa siksi, että kyseessä oli maailman korkein rakennus.
”Rakennushanketta voidaan verrata Empire State Buildingin rakentamiseen tai Dubaihin nousseeseen Burj Khalifaan. Se oli siis todella erityislaatuinen voimainponnistus omana aikanaan”, toteaa goottilaiseen arkkitehtuuriin erikoistunut professori Robert Bork Iowan yliopistosta New Scientist -lehdelle.
Yhdeksi salaisuuksista vaikuttavan rakennuksen taustalla on nyt osoittautunut, että on käytetty eräänlaisia rautaniittejä pitämässä kiinni toisissaan lukemattomia kiviä, joista katedraali koostuu.
”Koska parrurakenteet paloivat suurelta osin, saatoimme yhtäkkiä nähdä nämä niitit, joita rakennustöissä oli käytetty”, kertoo keskiajan historian professori Maxime L'Héritier Pariisin yliopistosta New Scientist -lehdelle.
Noin 50 senttiä pitkät ja kahdesta neljään kiloon painavat niitit toimivat niin, että ne hakattiin kiinni kahteen kiveen, jotka silloin pysyivät kiinni toisissaan kuin valtavan nitojan yhteen liittäminä.
L'Héritierin mukaan löydökset osoittavat, että Notre-Dame on ensimmäinen goottilainen kirkkorakennus, jossa on hyödynnetty tämän kaltaista rakenteen vahvistuskeinoa.
Hän ja muut tutkijat toivovat, että tulipalossa vahingoittumattomia rautaniittejä voidaan käyttää uudelleen Notre-Damen entisöintitöissä.
Katedraalin odotetaan avautuvan jälleen yleisölle vuoden 2024 aikana.