Midgleyn keksintö toimi hyvin käytännössä. Sillä oli kuitenkin kauaskantoiset seuraukset autokannan kasvaessa.
Pahin saastuttaja
Jälkipolvet muistavat esimerkiksi Nikola Teslan monista ihmiskuntaa hyödyttäneistä keksinnöistä, kuten vaihtovirtageneraattorista, radiosta ja röntgensäteilystä. Midgley kuuluu keksijänä eri luokkaan, vaikka hän ei ehkä osannut The New York Timesin mukaan aavistakaan keksintöjensä ympäristövaikutuksia.
Yhdysvaltalainen ympäristöhistorioitsija J. R. McNeill toteaa kirjassaan Something New Under the Sun, että "Thomas Midgley on vaikuttanut Maan ilmakehään enemmän kuin mikään muu eliö maailmanhistoriassa".
Midgley ei ehkä ymmärtänyt lyijypitoisen bensiinin kaikkia haittoja. Hän tiesi kuitenkin varmasti, että lyijy on myrkyllistä. Hän kuvasikin monta kertaa lyijypitoisten höyryjen vaikutusta omiin keuhkoihinsa.
Siitä huolimatta Midgley suhtautui lyijyyn suopeasti. Esimerkiksi vuonna 1924 hän pesi kätensä tetraetyylilyijyllä ja hengitti konsentroitunutta kaasua New Jerseyssä järjestetyssä lehdistötilaisuudesa osoittaakseen, kuinka vaarattomista aineista niissä oli kysymys.
Vaikka lyijypitoinen bensiini kiellettiin Yhdysvalloissa 1970-luvulla ja useimmissa Euroopan maissa 1980-luvulla, sitä käytettiin vuoteen 2021 asti, jolloin Algeria lopetti sen myynnin viimeisenä maana.
Freonien keksijä
Bensiinin lisäaine ei jäänyt Midgleyn ainoaksi ympäristösynniksi. Hän keksi nimittäin CFC-yhdisteet, joita alettiin nimittää freoneiksi. Niitä pidettiin pitkään edistysaskeleena.
Teollisuus sai CFC-yhdisteistä monikäyttöisiä kaasuja, jotka eivät aiheuttaneet hengitettynä myrkytystä. Freonit korvasivat sellaisia myrkyllisiä aineita kuin rikkidioksidi ja ammoniakki.
Midgleyn keksimät freonit eivät reagoineet helposti muiden aineiden kanssa, joten ne eivät syövyttäneet eivätkä syttyneet herkästi. Niille löytyi käyttöä esimerkiksi jäähdytys- ja ilmastointilaitteista.
Kun Midgleyn kuolemasta oli kuollut 30 vuotta, oli selvää, että freonit olivat olleet myrkkyä ilmakehän otsonikerrokselle.
Stratosfäärin ohentunut otsonikerros on kuitenkin vahvistumassa ja sen aukot umpeutumassa. Midgleyn tarinaa voidaan pitää varoittavana esimerkkinä siitä, että uusilla keksinöillä voi olla – ennalta arvaamattomia – pitkäaikaisvaikutuksia.