Pohjolan pakkaset eivät tosiaan ole kännykän akulle mieluinen säätila. Akun toiminta perustuu kemiallisiin reaktioihin, joita tapahtuu sitä useammin, mitä enemmän molekyylit liikkuvat toistensa lomassa.
Todennäköisyys, että molekyylit törmäävät toisiinsa ja käynnistävät reaktion, on suurempi lämpimässä kuin kylmässä, koska lämpimässä molekyylit liikkuvat nopeammin.
Kylmä jarruttaa akun reaktioita
Akussa tapahtuu kemiallisia reaktioita, joissa ionit ja elektronit liikkuvat akun osasta toiseen ja synnyttävät virtaa. Kylmässä reaktiot hidastuvat.
Liikkuvat elektronit tuottavat virtaa
Kun puhelin käynnistyy, sen akussa syntyy jännite-ero. Niin sanotussa hapetus-pelkistysreaktiossa akun negatiiviselta navalta, anodilta, kulkee litiumioneja (harmaat pallot) positiiviselle navalle, katodille. Elektrodit (siniset pallot) eivät pääse akkunesteen eli elektrolyytin läpi, joten ne joutuvat kulkemaan katodille virtapiirin eli puhelimen laitteiston kautta. Samalla ne antavat puhelimelle sähköä.
Pakkanen vähentää virtaa
Kylmällä säällä hapetus-pelkistysreaktiot hidastuvat ja puhelimeen virtaa vähemmän elektroneja kuin normaalisti. Kovalla pakkasella virtaa voi syntyä niin vähän, että puhelin tulkitsee akun olevan tyhjä. Kylmällä myös akun latautuminen on hidasta.
Pakkasella akun kemiallisten reaktioiden nopeus hidastuu, ja siksi akun toiminta heikkenee. Kova pakkanen voi harventaa akun kemiallisia reaktioita niin paljon, että esimerkiksi älypuhelin tulkitsee akun olevan tyhjä.
Virtapiirissä on kyllä sähköä, mutta molekyylit liikkuvat akussa niin hitaasti ja tuottavat niin vähän reaktioita, että akku näyttää hukanneen varauksensa.
Käytä lämpimässä, säilytä viileässä
Vaikka kylmä kangistaa akkua, puhelinta ei sentään kannata pitää patterin päällä.
Akun kestävyyden kannalta on nimittäin hyvä säilyttää puhelinta viileässä. Akussa tapahtuu itsestäänkin varausta kuluttavia reaktioita. Kun akkua pidetään viileässä esimerkiksi yöllä, reaktioita tapahtuu vähän ja varaus ei kulu.