Puhelin tekee taskustasi aarrearkun sisältämiensä metallien ja muiden arvokkaiden alkuaineiden takia.
Jos osien raaka-aineet erotellaan, saadaan esimerkiksi alumiinia rungosta ja indiumia ja terbiumia näytöstä. Kaiuttimissa on voimakkaisiin magneetteihin sopivaa neodyymiä, ja kamera sisältää lantaani-nimistä metallia.
Akussa on runsaasti litiumia, kobolttia ja nikkeliä, ja sähkökomponenteissa käytetään kuparia, kultaa, hopeaa ja volframia. Mikrosiruun tarvitaan muun muassa piitä ja harvinaista hafniumia.
Puhelin kätkee sisäänsä noin 0,03 grammaa kultaa.
Luettelo on paljon pitempi. Keskimäärin puhelimet sisältävät noin 60:tä eri metallia, puolimetallia ja siirtymäalkuainetta.
Kullan, hopean, platinan ja palladiumin kaltaisten jalometallien määrä on suhteellisen pieni. Älypuhelimissa on esimerkiksi kultaa yleensä vain noin 0,03 grammaa. Kun lasketaan kaikkien raaka-aineiden yhteisarvo, käy hyvin selväksi, että puhelimet kannattaa kierrättää.
Metallipulan vuoksi on välttämätöntä käyttää uudelleen vanhojen puhelinten raaka-aineita.
Ainakin litiumista ja koboltista uhkaa tulla pulaa. Jos näiden kahden metallin käyttö ei olennaisesti vähene, Etelä-Amerikan ja Afrikan kaivokset eivät pysty tyydyttämään tarvetta enää vuonna 2030.
Metallien erotus ja kierrätys vaativat nykyään paljon energiaa ja myrkyllisiä kemikaaleja. Siksi kehitetään menetelmiä, joilla vanhojen puhelinten ja muiden mobiililaitteiden raaka-aineet saadaan paremmin uudelleen käytettäviksi.