Fluori ja hiili tekevät teflonista liukkaan
Teflon on arkikielenkäytössä yleisnimitys erilaisille tarttumattomille pinnoitteille.
Teflon on muovi, joka koostuu hiiliatomien lisäksi fluorista. Fluoriatomit sulkevat pitkät hiiliketjut sisäänsä. Hiili- ja fluoriatomien väliset sidokset ovat niin kestäviä, että ne eivät juuri purkaudu eivätkä reagoi kemiallisesti muiden aineiden kanssa. Lisäksi teflonin kitkakerroin on erittäin pieni, eli se on hyvin liukasta.
Liukkaalla materiaalilla on myös muita käyttökohteita kuin paistinpannut. Teflonia voidaan käyttää muun muassa:
- voiteluaineena
- likaa hylkivänä pinnoitteena
- tuulilasinpyyhkimien pinnoitteena
Teflonpannujen valmistusprosessi
Ruuanvalmistusastioissa PTFE on erityisen suosittua, koska ruoka ei palaessaankaan tartu siihen kiinni eikä paistamiseen välttämättä tarvitse käyttää rasvaa.
Paistinpannuista tutun PTFE-pinnoitteen kehitti DuPont-yritys jo 1930-luvulla. Keksintö syntyi sattumalta. Ensimmäiset teflonpannut tulivat myyntiin 1954 eli 16 vuotta aineen keksimisen jälkeen.
Tefonpannuja valmistettaessa pinta hiekkapuhalletaan ensin karheaksi. Seuraavaksi siihen levitetään tartuntapohjustetta. Vasta sen jälkeen siihen ruiskutetaan voimakkaasti kuumennettua teflonia.
Teflonin sulamispiste on 327 astetta. Lähellä sulamispistettä oleva teflon tarttuu helpommin pannun pintaan.
Teflonia pidettiin pitkään maailman liukkaimpana aineena. Yhdysvalloissa Argonnen laboratoriossa on kuitenkin kehitetty hiilikuitu, joka on jopa 40 kertaa niin liukasta kuin perinteinen teflon.