Lasi on sikäli erikoinen aine, että se muistuttaa huoneenlämmössä kiinteää ainetta mutta on kuitenkin neste. Se on kuumasta sulatteesta ilman kiteytymistä jähmettynyt kvartsin ja metallioksidien seos. Matalissa lämpötiloissa se on erittäin jähmeää, mutta lämpötilan kohotessa se muuttuu notkeammaksi ja lopulta täysin juoksevaksi. Lasilla ei ole selvää sulamispistettä. Lasin keskeisin ainesosa on kvartsi. Valmistettaessa tavallista lasia kvartsihiekkaan lisätään soodaa tai potaskaa. Sulatteeseen lisätään vielä kalkkia, jotta lasista tulee kemiallisesti kestävää. Mm. ikkuna- ja talouslasi on tällaista alkalikalkkilasia.
Sileäpintainen ja rakenteeltaan tasalaatuinen, virheetön lasi on lujaa. Ohuet lasikalvot ja -säikeet kestävät hyvin taivutusta. Erikoislasit, kuten ajoneuvojen tuulilasit, ovat usein karkaistua lasia, joka kestää tavallista lasia paremmin iskuja ja särkyessään hajoaa pieniksi rakeiksi. Nykyään käytetään myös laminoituja, monikerroksisia laseja, joissa lasi- ja muovikerrokset yleensä vuorottelevat. Koska tavallinen lasi rikkoutuu helposti lämpötilan vaihdellessa nopeasti, esimerkiksi uunivuokia varten on kehitetty erityisiä tulenkestäviä lasilaatuja. Lasimassaa valmistetaan uuneissa, joita on kahta päätyyppiä: ammeuuneja ja upokasuuneja.
Massaa voidaan muovata monin tavoin. Puhaltamalla lasi saadaan taipumaan mitä moninaisimpiin muotoihin, valamalla saadaan paksuja levylaseja, vetämällä ohuehkoja levyjä, kuten ikkunalasia, ja puristamalla valmistetaan edullista talouslasia. Lasia voidaan jälkikäsitellä mm. hiomalla.