Valkoisesta paperista tulee kellanruskeaa, koska sen sisältämä ligniini-niminen aine muuttuu kemiallisesti ajan mittaan.
Paperin raaka-aine puu koostuu ensisijaisesti selluloosasta, mutta siinä on myös samankaltaista hemiselluloosaa ja sideaineena ligniiniä.
Paperitehtaat yrittävät minimoida hemiselluloosan ja ligniinin määrän. Hienopaperi on lähinnä selluloosaa, mutta sellaisissa paperilaaduissa kuin sanomalehtipaperi on paljon ligniiniä.
Ilma saa kellertymään
Ligniini on polymeeri, eli siinä useat pienet molekyylit ovat liittyneet kemiallisilla sidoksilla toisiinsa.
Ligniinin tapauksessa molekyylit ovat alkoholeiksi kutsuttuja kemiallisia yhdisteitä, joissa on vedystä ja hapesta koostuva hydroksyyliryhmä.
Kun ligniini joutuu tekemisiin ilman kanssa, se menettää elektroneja ja muuttuu siksi epävakaammaksi. Tällöin ligniini alkaa imeä itseensä enemmän valoa, mistä taas seuraa, että aineen ruskehtava sävy tulee voimakkaammin esiin. Näin paperikin tummuu.
Ligniini on puun betonia
Kookkaat ligniinimolekyylit lujittavat puuta ja mahdollistavat sen pituuskasvun. Ilman ligniiniä maailman kookkaimmat puulajit luhistuisivat saavutettuaan kahden metrin pituuden.
Suuremman ligniinipitoisuuden ansiosta pahvi on paperia lujempaa – ja samalla ruskeampaa.