Harvinainen ja kaunis kivi on jalo
Jalokivet eroavat paljon kemialliselta koostumukseltaan. Onko jalokivelle olemassa määritelmää?
Yhden määritelmän mukaan on olemassa vain neljänlaisia jalokiviä: rubiineja, smaragdeja, safiireja ja timantteja. Määritelmä on peräisin antiikin Kreikasta, ja se perustui kivien harvinaisuuteen ja niiden uskonnolliseen merkitykseen. Kiven arvostus ei siten riippunut esimerkiksi sen koostumuksesta. Kreikkalaisten tuntemille neljälle jalokivelle oli kuitenkin yhteistä läpikuultavuus ja selkeä kiteinen muoto.
Myöhemmin jalokiviksi on luettu myös muita harvinaisia ja erikoisia mineraaleja sekä niiden kaltaisia aineita, kuten ametisti, krysoberylli, opaali ja helmet. Niistä opaalilla ei ole kidejärjestelmää, ja helmi muodostuu mineraali- ja sarveisainekerroksista.
Jalokiviä vielä hajanaisempi ryhmä ovat korukivet, joiksi kutsutaan koruissa käytettyjä kauniita mineraaleja tai kovia aineita. Korukiviä ovat esimerkiksi granaatti, zirkoni, meripihka, spektroliitti ja topaasi. Niistä meripihka on eloperäistä ainetta.
Jalokivi syntyy neljästä c:stä
Kun mineralogi tai jalokivikauppias arvioi jalokiven laatua ja arvoa, hän ottaa huomioon useita seikkoja. Englanniksi puhutaan neljästä c:stä, sillä arvioon vaikuttavat kiven ”colour” (väri), ”cut” (hionta), ”clarity” (puhtaus) ja ”carat weight” (karaatit). Jalokivistä puhuttaessa karaatti on painomitta eikä sitä pidä sekoittaa samannimiseen kullan puhtausyksikköön. Yksi jalokivikaraatti vastaa 0,2:ta grammaa.
Karaateiltaan yhtä suuret jalokivet voivat olla hyvin eriarvoisia, sillä arvoa kasvattavat puhtaat värit, taidokas hionta ja virheettömyys eli se, että kivessä ei näy esimerkiksi kaasu- tai nestesulkeumia.
Tällä hetkellä perinteisistä jalokivistä karaattihinnaltaan kallein on smaragdi. Maailman arvokkain jalokivi on kuitenkin Cullinan-luonnontimantista leikattu Cullinan I eli Suuri Afrikan tähti -niminen timantti, joka kuuluu Britannian kruununjalokiviin. Se painaa 530,20 karaattia.