Milloin keksittiin ruohonleikkuri?

Ruohonleikkurin keksi brittiläinen Edwin Beard Budding 1827. Patentin keksinnölleen hän sai 1830. Patentin selitystekstissä laitetta kuvataan ”koneistoyhdistelmäksi, jolla leikataan nurmen, laitumen tai urheilukentän kasvien maanpäällisiä osia”.

Idea tuli tekstiilitehtaasta

Inspiraation ruohonleikkuriin Budding sai tekstiilitehtaassa, jossa kudottuja villakankaita viimeisteltiin pyöriväteräisellä leikkuulaitteella. Leikkurin terät katkaisivat määrämittaa pidemmät kuidut, niin että kankaan pinnasta tuli tasainen.

Budding sovelsi samaa periaatetta ruohon leikkaamiseen. Hän teki valurautaisen lieriön, jossa oli yksi kiinteä ja kolme vaakatasossa pyörivää terää.

Terät lähtivät pyörimään, kun lieriötä vieritettiin eteenpäin. Kun ruoho osui kiinteän ja liikkuvan terän väliin, terät leikkasivat sen poikki saksien tavoin. Irti leikatut ruohot kulkeutuivat terien takana olevaan laatikkoon.

Kone vastasi jopa kahdeksaa miestä

Buddingin laite otettiin pian koekäyttöön muun muassa Regent’s Parkin eläintarhassa Lontoossa. Neljän kuukauden koekäytön jälkeen eläintarhan puutarhuri ilmoitti olevansa erittäin tyytyväinen laitteeseen. Hänen mukaansa se vastasi 6–8:aa viikatetta käyttävää niittomiestä.

Ennen ruoholeikkureiden aikaa

Ennen kuin ruohonleikkurit yleistyivät, nurmikentät pidettiin siisteinä viikatteen ja toisinaan keritsimien avulla. Puistoissa ja suurissa puutarhoissa nurmikoita lyhennettiin laiduntamalla niillä esimerkiksi lampaita.