Hengitysilma saadaan koneen ulkopuolelta

Ihmisen on vaikeaa hengittää korkeiden paikkojen ohutta ilmaa. Miten lentokoneessa on järjestetty hengitysilman saanti?

© Shuttertstock

Suuret matkustajakoneet lentävät tavallisesti 10–11 kilometrin korkeudessa. Ilma sisältää tässä korkeudessa suurin piirtein yhtä paljon happea kuin maanpinnan tasossa, mutta ilmanpaine on vain neljäsosa siitä, mitä se on Maassa, joten ihmisen elimistön on vaikeaa käyttää sitä hyväksi. Samasta syystä vuorikiipeilijät joutuvat totuttelemaan alhaiseen ilmanpaineeseen vähitellen tai käyttämään apunaan paineilmalaitteita. Lentokonetta ympäröivän ilman lämpötilakin on matala, noin -50° C. Siksi matkustamo ja ohjaamo ovat paineistettuja ja ilmastoituja. Paine on alhaisempi kuin maanpinnalla: se vastaa painetta noin 2000 metrin korkeudessa merenpinnasta. Koneeseen tulee koko ajan raikasta ilmaa. Sitä otetaan sisään moottoreiden etupuolelta ja se puristetaan kokoon, ennen kuin se johdetaan moottoriin. Osa puristetusta ilmasta siirtyy lentokoneen ilmastointijärjestelmään, ja osalla pidetään yllä matkustamon paineistusta. Lentokone ei siis kuljeta ilmasäiliöitä mukanaan. Koneissa on varahappijärjestelmä onnettomuustilanteita varten, esimerkiksi sitä varten, jos koneen runkoon tulee reikä ja paine laskee. Varahappea ei kuitenkaan riitä kuin muutamaksi minuutiksi, joten lentäjän on tällaisen onnettomuuden sattuessa laskeuduttava mahdollisimman nopeasti turvalliseen korkeuteen.