Helle kuivattaa Australiaa

Kun ensimmäiset lukijat näkevät nämä rivit, Warwickissa Australiassa viimeiset vesipisarat tippuvat hanoista. Vesikriisi on karua todellisuutta muuallakin, mutta myös ratkaisuja on luvassa.

Kun ensimmäiset lukijat näkevät nämä rivit, Warwickissa Australiassa viimeiset vesipisarat tippuvat hanoista. Vesikriisi on karua todellisuutta muuallakin, mutta myös ratkaisuja on luvassa.

Shutterstock

Day Zero – päivä nolla. Se voisi olla katastrofielokuvan nimi, mutta Australiassa etenkin ­Armidalen, Dubbon ja Stan­thorpen kaupungeissa sillä viitataan aivan todelliseen uhkaan.

Päivä nolla on se päivä, jolloin viranomaiset joutuvat tekemään sen, mistä ovat jo vuosia varoitelleet: kaupunkien vesijohtoverkosto joudutaan sulkemaan veden puutteen takia.

Näissä Australian kaupungeissa tämä päivä on enää muutaman kuukauden päässä.

Kuivuus ja vesipula eivät rajoitu vain Australiaan. Ilmastonmuutoksen aikaansaamat ankarat kuivuusjaksot, jotka voivat kestää vuosia, ovat johtaneet maailmanlaajuiseen vesikriisiin: kolmasosa maapallon pohjavesivaroista on vaarassa.

Tilanne on vakava myös muun muassa Etelä-Afrikassa ja Intiassa.

YK:n julkistamien tietojen mukaan yli neljä miljardia ihmistä asuu alueilla, joilla on pulaa vedestä ainakin kuukauden ajan vuodessa.

Väestönkasvu, kiihtyvä muuttoliike kaupunkeihin ja ilmaston lämpeneminen pahentavat ongelmaa entisestään tulevina vuosina.

Tutkijoilla onkin kiire kehittää keinoja, joilla vesijohtoihin saadaan vettä myös tulevaisuudessa.

Kuivuus ajaa kengurut pelloille

Kuivuneista joenuomista ja patoaltaista on tullut yhä tavallisempi näky monin paikoin Australiassa.

Runsasväkisimmässä osa­valtiossa Uudessa Etelä-Walesissa aika tammikuusta 2017 elokuuhun 2019 oli kuivin koskaan mitattu 32 kuukauden jakso.

© MICK TSIKAS/Ritzau Scanpix

Tilanne on niin vakava, että vuonna 2018 kuivuuden koettelemilla alueilla maanviljelijöille myönnettiin ylimääräisiä kengurun kaatolupia.

Syynä oli vesipulan ahdistamien kengurujen vaellus viljelijöiden pelloille. Australiassa on 45 miljoonaa kengurua, ja kuivuus onn saanut yhä useamman niistä etsimään vettä ja ravintoa viljelmiltä.

Elokuussa 2019 osavaltion viranomaiset ilmoittivat kymmenen miljoonan Australian ­dollarin hankkeesta, jossa pyritään pelastamaan alueen kalakanta kuivuudelta.

© DAVID GRAY/Ritzau Scanpix

”Tämä on pahin kuivuus koko sinä aikana, jolta on olemassa tietoja. Kahden viime vuoden aikana on rikottu monta ennätystä. Sellaisia ennätyksiä emme kaipaa”, kertoo Tracy Dobie, joka on Southern Downsin pormestari.

Southern Downs on kunta Queenslandissa aivan Uuden Etelä-Walesin rajalla. Viime syyskuussa Southern Downsissa määrättiin, että asukaskohtainen veden­kulutus ei saa ylittää 100:aa litraa päivässä.

Vaikka rajoituksesta pidettäisiin kiinni, Stanthorpen ja Warwickin taajamissa vesi todennäköisesti loppuu vuoden 2020 ensimmäisinä kuukausina. Jos niin käy, asukkaiden käyttövesi on tuotava säiliöautoilla.

Kun taivas on pilvetön, maa on kuiva ja kasvit ovat kuolleet, on vaikea ajatella positiivisesti. Tracy Dobie, pormestari, Southern downs, Australien

Australian ahdingon taustalla on ilmastonmuutos, joka lämmittää koko maapallon ilmastoa ja aiheuttaa entistä pidempiä kuivuuskausia.

Kuivuus verottaa pohjavesivarantoja, kun pintavedet hupenevat eikä maanalaisiin vesialtaisiin tule täydennystä.

Samalla pintavesistöjen kuivuminen lisää pohjavesien käyttöä koti­talouksien, teollisuuden ja maanviljelyn tarpeisiin.

Tutkimusten mukaan kolmasosa maailman suurimmista pohjavesiesiintymistä tyhjenee huolestuttavaa vauhtia kasvavan vedenkulutuksen takia.

Samalla ilmastonmuutos nostaa merenpintaa, mikä voi pilata rannikkojen asukkaiden juomaveden. Nouseva merivesi voi tihkua pohjavesiin ja tehdä ne niin suolaisiksi, että vettä ei enää voi juoda.

Pohjavesien kehitystä on tutkittu Nasan GRACE-satelliiteilla (Gravity Recovery and Climate Experiment), jotka kartoittivat maailman pohjavesiesiintymiä kiertoradalta käsin vuosina 2002–2017.

Vuonna 2018 niiden työtä jatkamaan lähetettiin GRACE-FO-­satelliittipari, joka on edeltäjiään tarkempi.

Satelliitit mittaavat mikroaaltojen avulla vesiesiintymien vaikutusta Maan painovoimakentässä ja sen muutoksia ajan mittaan.

Ilmastonmuutos ja liikakulutus uhkaavat tyrehdyttää kolmasosan maailman pohjavesiesiintymistä. Nasan GRACE-FO-hankkeessa yritetään satelliittien avulla kartoittaa pohjavesien kehitys tarkalleen.

© Anders Bothmann & Nasa

Satelliitti mittaa etäisyyden mikroaalloilla

Kaksi GRACE-FO-satelliittia kulkee 220 kilometrin etäisyydellä toisistaan. Välimatka mitataan mikroaalloilla. Jos maapallo olisi täydellinen pallo, satelliittien etäisyys pysyisi koko ajan samana.

© Anders Bothmann & Nasa

Maan massan painovoima vetää satelliitteja

Vuoret, laaksot ja vesistöt vaikuttavat Maan painovoimakenttään ja sitä kautta satelliitteihin. Painovoimakentän heilahdukset näkyvät satelliittien välimatkan muutoksina, joita mitataan mikroaalloilla.

© Anders Bothmann & Nasa

Pohjaveden lasku näkyy painovoimakentässä

Jos tietyllä alueella painovoimakenttä muuttuu, syynä ei yleensä ole vuorten siirtyminen. Useimmiten selitys on maan alla esimerkiksi pohjavesi­esiintymissä, joiden vedenpinta laskee.

© Anders Bothmann & Nasa

Väri kertoo vedenkorkeuden

Satelliittien asema maanpintaan nähden voidaan määrittää senttien tarkkuudella. Sen perusteella voidaan kartoittaa pohjaveden muutokset. Punainen väri näyttää, että esimerkiksi Australiassa pohjavesi on vähentynyt.

Häpeärangaistus lotraajille

Kapkaupungissa Etelä-Afrikassa päivä nolla vältettiin nipin napin vuonna 2018.

Lontoon Impe­rial Collegen ja Kapkaupungin yli­opiston tutkijoiden mukaan tehokkaita keinoja olivat vesijohtoverkoston paineen alentaminen, liikakäytöstä sakottaminen ja uudet vesimittarit, jotka katkaisevat veden automaattisesti, kun kulutus on liian suuri.

Kaupungin viranomaiset ottivat myös käyttöön rajua arvostelua herättäneen vedenkulutuskartan, jolla pyrittiin kannustamaan vedensäästöön.

Se oli verkkosivu, johon merkittiin värikoodeilla, mitkä asunnot noudattivat vedensäästöohjeita ja missä lotrattiin sallittua enemmän.

Pitkällä aikavälillä vesipulan ratkaisu ei voi perustua pohjavesiin. Juotavaa on otettava meristä. Maapallon pinnasta 71 prosenttia on meriä, ja niissä on 97 prosenttia kaikesta maailman vedestä.

Jo nyt Maltan ja Malediivien kaltaiset saarivaltiot saavat käytännössä kaiken käyttövetensä merivedestä, josta poistetaan suola.

Suolanpoisto kuluttaa kuitenkin runsaasti energiaa, joka usein tuotetaan fossiilisilla polttoaineilla, mikä taas kiihdyttää ilmastonmuutosta.

Lisäksi suolanpoistolaitosten sivutuotteena syntyvä suolaliemi on haitaksi ympäristölle, jos se johdetaan mereen. Ratkaisuksi etsitään keinoja, joilla suolanpoistolaitoksia voitaisiin pyörittää uusiutuvalla energialla, kuten aurinko- tai aaltovoimalla.

Myös suolaliuokselle etsitään hyötykäyttöä muun muassa teollisuudessa. Merien lisäksi juomavettä yritetään tuottaa ilmasta ja ihmisten viemärijätteistä.