Tønde til atomaffald

Vaarallista ydinjätettä varastoidaan riskialttiisti

Eri puolilla maailmaa on yli 350 000 tonnia radioaktiivista jätettä tilapäisvarastoissa. Suurta osaa säilytetään altaissa, joiden vuodot uhkaavat pohjavettä. Vain Suomi ja Ruotsi ovat ratkaisseet ydinjäteongelman vastuullisesti.

Eri puolilla maailmaa on yli 350 000 tonnia radioaktiivista jätettä tilapäisvarastoissa. Suurta osaa säilytetään altaissa, joiden vuodot uhkaavat pohjavettä. Vain Suomi ja Ruotsi ovat ratkaisseet ydinjäteongelman vastuullisesti.

Shutterstock

Ydinvoimaloiden voimakkaasti säteilevää jätettä on kertynyt jo 70 vuoden ajan, ja jotain tarvitsisi tehdä.

Noin 70 prosenttia ydinjätteestä on varastoitu vesialtaisiin voimaloiden yhteyteen, mutta nykyään tiedetään, että se voi olla vain tilapäisratkaisu. Esimerkiksi Yhdysvalloissa Hanfordissa altaista on päässyt radioaktiivisia aineita pohjaveteen.

Turvallisempana välivarastointitapana pidetään käytettyjen polttoainesauvojen sijoittamista metallikapseleihin, joita säilytetään betonisäiliöissä. Noin kolmasosa maailman runsasaktiivisesta ydinjätteestä on varastoitu näin. Menetelmää käytetään muun muassa Kanadassa, Saksassa, Liettuassa, Ukrainassa ja Alankomaissa.

Graf over mængden af atomaffald

Välivarastoissa on 360 000 tonnia ydinvoimaloiden käytettyä polttoainetta. Ydinjätteen määrä kasvaa 11 300 tonnin vuosivauhtia.

© Shutterstock

Jo vuosikymmeniä sitten Kansainvälinen atomienergiajärjestö IAEA ilmoitti, että voimakkaasti säteilevien käytettyjen polttoainesauvojen loppusijoituksella on kiire.

Runsasaktiivinen ydinjäte pitää loppusijoittaa niin, ettei päästöjen vaaraa ole 100 000 vuoteen. Useat maat ovat tutkineet mahdollisuuksia haudata ydinjätteensä kallioperään, mutta esimerkiksi Ranskassa, Britanniassa, Yhdysvalloissa ja Saksassa hankkeet ovat kariutuneet kovan vastustuksen vuoksi.

Ainoastaan Suomessa ja Ruotsissa ydinjäteongelmaan on löydetty kestävä ratkaisu. Suomen ydinjätehauta otetaan käyttöön joko vuonna 2024 tai 2025, ja Ruotsissa loppusijoitus alkaa 2030-luvulla.

1. Vesialtaissa piilee riski

Vandbassiner til udtjente brændselsstave
© Guillaume Souvant/AFP/Ritzau Scanpix

Menetelmä: Käytetyt polttoainesauvat sijoitetaan vesialtaisiin, joissa kiertää kylmä vesi, jotta lämpötila pysyy alle 40 asteessa.

Plussat: Vesi eristää säteilyä, ja varastointi on edullista. Säteilymäärä laskee 40 vuodessa tuhannesosaan, joten loppusijoituksesta tulee helpompaa.

Miinukset: Luonnonmullistukset, terrori-iskut ja sotatoimet voivat vahingoittaa altaita. Fukushiman ydinvoimalaonnettomuudessa vuonna 2011 pumput sammuivat, kun sähköjärjestelmä petti, ja vesi hävisi kiehumalla. Sähkö katkesi joksikin aikaa myös Ukrainan Tšernobylissä, kun Venäjän joukot valtasivat voimala-alueen vuonna 2022. Räjähdys olisi voinut pahimmassa tapauksessa johtaa radioaktiiviseen laskeumaan eri puolilla Eurooppaa.

Käyttöaika: Vuosikymmeniä.

2. Betonitynnyrit antavat aikaa

Betontønder til stålcontainere
© Rob Huibers/Rhu00436nth/Ritzau Scanpix

Menetelmä: Kymmeniä vuosia vesialtaissa jäähtynyt ydinjäte siirretään metallikapseleihin, jotka säilytetään betonisäiliöissä. Näin toimii esimerkiksi hollantilainen ydinjätteiden käsittely- ja varastointiyhtiö COVRA, joka säilyttää myös museoesineitä.

Plussat: Säiliöt eivät vaadi yhtä paljon valvontaa kuin vesialtaat, ja esimerkiksi terroristien ja sotilaiden on vaikeampi vahingoittaa varastoa. Lisäksi menetelmä antaa lisäaikaa loppusijoituksen toteuttamiseen. Ehkä tällä välin kehitetään uudenlaisia reaktoreita, jotka voivat hyödyntää ydinjätettä, tai keksitään muita keinoja vähentää sen määrää.

Miinukset: Ydinjätteen säiliöihin sulkeminen on kalliimpi ratkaisu kuin vesialtaissa säilyttäminen.

Käyttöaika: 100 vuotta.

3. Suolakupuja tutkitaan

Salthorste i undergrunden
© Kay Nietfeld/Picture Alliance/Ritzau Scanpix

Menetelmä: Geologiseen loppusijoitukseen voivat sopia suoladoomit eli -kuvut, joissa suola vähitellen sulkee kapselit sisäänsä. Saksassa suunniteltiin pitkään loppusijoitusonkaloiden rakentamista 840 metrin syvyyteen Gorlebenin suoladoomiin, mutta hanke raukesi vuonna 2021. Saksassa tutkitaan yhä 60:tä muuta suoladoomia.

Plussat: Varastointi on yksinkertaista, ja syvällä sijaitseva loppusijoituspaikka on hyvin turvassa sotilailta ja terroristeilta.

Miinukset: Gorlebenin tapauksessa suoladoomi on altis heikoille maanjäristyksille. Lisäksi sen sijainti Elbejoen varrella on huono. Myöskään suolaa peittävä kallio ei ole ilmeisesti riittävän tiivis. Koska tutkimus on keskittynyt Gorlebeniin, muiden suoladoomien ominaisuuksista ei ole tarkkaa tietoa.

Käyttöaika: 100 000 vuotta.

4. Vanha kallioperä kestää

Klippegrund til opbevaring
© Posiva

Menetelmä: Käytetty ydinpolttoaine pakataan valurautaisiin ja kuparisiin suojakapseleihin, jotka varastoidaan kallioperään puolen kilometrin syvyyteen. Tunneleihin porattuihin reikiin sijoitetut kapselit ympäröidään savella. Suomi on valmis aloittamaan loppusijoituksen Olkiluodon Onkaloon vuonna 2024. Ruotsin loppusijoitustilat valmistuvat Forsmarkiin 2030-luvulla.

Plussat: Fennoskandian paljolti graniittinen 1,8 miljardia vuotta vanha peruskallio on vakaa, joten jäte pysyy siellä, mihin se sijoitetaan.

Miinukset: Ainoa uhkatekijä on vesi. Vaikka loppusijoitustilat ovat syvällä peruskalliossa, niihin voi päästä vettä halkeamien kautta. Kapseleita ympäröivä savi pitää kuitenkin veden loitolla, ja päällä oleva paksu kivikuori parantaa turvallisuutta.

Käyttöaika: 100 000 vuotta.

Suomi saa ensimmäisenä ydinjätehaudan

Slutdepotet i Finland
© Posiva

Maailman ensimmäinen loppusijoitusluola on vuonna 2024 valmis ottamaan vastaan säteilevää jätettä. Se sijaitsee Suomen peruskalliossa 430 metrin syvyydessä. Ydinjätehautaa on tarkoitus laajentaa tarpeen mukaan melkein sadan vuoden ajan, ja sitten se suljetaan lopullisesti. Lue lisää täältä.