Vuonna 2016 Tšernobylin ydinvoimala sai uuden katon, jonka oli määrä tehdä sulanut nelosreaktori vaarattomaksi.
Toiveissa oli, että valtava suojarakennelma pitäisi reaktorin vakaana siihen asti, kunnes Ukrainan viranomaiset keksisivät lopullisen ratkaisun voimalan purkamiseen ja ydinjätteen siivoamiseen.
Nyt tutkimukset, joita on tehty metallisarkofagin sisällä, osoittavat, että reaktori ei toiveista huolimatta pysy vakaana, päinvastoin. Vanha reaktorirakennus ja ydinjäte rapistuvat, ja niissä syntyvät ketjureaktiot uhkaavat synnyttää Tšernobyliin jälleen mahdollisesti myös ympäristöön leviäviä radioaktiivisia säteilypilviä.
Ydinjäte kytee yhä
Ydinvoimalat tuottavat sähköä fissioreaktiolla, joka saadaan aikaan, kun rikastettua uraania pommitetaan neutroneilla, mikä saa uraaniatomit halkeamaan. Halkeamisen sivutuotteena syntyy lämpöä, säteilyä ja lisää neutroneja, jotka ylläpitävät reaktiota.
Laavavirta muutti Tšernobylin aikapommiksi
Kohtalokkaasti pieleen mennyt järjestelmätesti aiheutti Tšernobylissä 26. huhtikuuta 1986 maailmanhistorian pahimman ydinonnettomuuden, jossa lyhyessä ajassa vapautui ympäristöön valtavia määriä radioaktiivista säteilyä.
Sulanut reaktori ympäröitiin ensin hiekalla, jota tiputettiin helikoptereista. Uraanipolttoainesauvat, niiden zirkoniumkuori, säätösauvojen grafiitti, rakennuksen osat ja hiekka sulivat yhteen paksuksi laavamaiseksi massaksi, joka poltti itselleen tien reaktorihallin kellaritiloihin.
Siellä massa kovettui kerrokseksi, joka englanniksi tunnetaan nimellä corium. Se sisältää 170 tonnia voimakkaasti säteilevää uraania. Viiden minuutin oleskelu massan tappaa puolet altistuneista.
Sittemmin halli peitettiin betonilla, mutta rakenteeseen syntyi halkeamia, joista sadevesi pääsi valumaan sisään. Vesi hidastaa neutronien kulkua niin, että ne osuvat helpommin uraaniytimiin, mikä käynnisti fission uudestaan.
Hiljattain Ukrainan viranomaiset varoittivat, että Tšernobyl voi olla lähestymässä kriittistä pistettä. Teräsbetonihallin anturit ovat rekisteröineet kasvua neutronien määrässä merkkinä fissiosta.
Neutronien määrä on kohonnut useissa paikoissa. Yhdessä tilassa niiden määrä kaksinkertaistui neljässä vuodessa.
Tutkijat eivät tiedä, mikä kohonneen aktiivisuuden aiheuttaa, mutta he arvelevat, että neutronit saattavat kimpoilla coriumista sitä helpommin, mitä kuivempaa se on.
Tšernobylin perusta horjuu
Vaikka Tšernobylissä ei uskota tapahtuvan uutta ydinonnettomuutta, kuten vuonna 1986, riskejä ei ole syytä aliarvioida. Pieni reaktio voi laantua itsekseen, kun kohoava lämpötila saa veden haihtumaan.
Pienikin räjähdys ydinvoimalan raunioissa voi saada ne hajoamaan ja vapauttaa uuteen teräshalliin radioaktiivisen pilven, mikä vaikeuttaa raivaamistöitä entisestään.
Tšernobylin ulkokuori on maailman suurin maalle tehty liikuteltava rakennelma. Sen tehtävänä on suojata reaktoria 4, estää radioaktiiviset päästöt ympäristöön ja pitkällä aikavälillä auttaa siivoamaan ydinonnettomuuden jäljet.
Hienoa radioaktiivista hiekkaa syntyy, tehtiinpä sitten mitä hyvänsä. Coriumin jäännökset murenevat vähitellen ja vaikeuttavat radioaktiivisen laavamöykyn käsittelyä.
Ukrainan viranomaisten on määrä esittää Tšernobylin pitkäaikaissuunnitelma syyskuuhun mennessä. He aikovat panna robotit poraamaan reaktorin kriittisille vyöhykkeille reikiä boorisauvoja varten. Boori voi imeä itseensä neutroneja ja auttaa säätelemään fissiota.