Kun roottorin 60 metriä pitkät lavat halkovat ilmaa150 kilometrin tuntinopeudella, syntyy osa siitä äänestä, joka voidaan lähiympäristöstä aistia häiritseväksi.
Tuulivoimala tuottaa niin sanottua pientaajuista ääntä (10–160 hertsiä) ja infraääntä (4–20 hertsiä). Ihminen erottamat äänet sijoittuvat yleensä 50:n ja 12 500:n hertsin haarukkaan.
Infraääni on siten normaalin kuuloalueen ulkopuolella, mutta pientaajuinen ääni on kuultavissa. Se aistitaan esimerkiksi kompressorien, muuntajien tai dieselmoottoreiden matalana jyminänä.
Lähellä nykyaikaista tuulivoimalaa kuultava ääni vastaa ruohonleikkurin tai moottorisahan melua. Jo sadan metrin päässä ääni on hiljentynyt normaalia puhetta vastaavaksi.
Useissa tutkimuksissa on saatu näyttöä siitä, että tuulivoimaloista lähtevä infraääni ja pientaajuinen ääni alittavat selvästi esimerkiksi Tanskassa asetetut raja-arvot.
Ärsyyntyminen saa voimaan pahoin
Yhdysvaltalainen Massachusettsin teknillinen korkeakoulu julkaisi vuonna 2014 laajan tuulivoimaloiden terveysvaikutuksia koskevan tutkimuksen.
Tulosten mukaan melu ei vaikuta terveyteen suoraan, mutta se voi ärsyttää niin paljon, että seurauksena on oireita, kuten unihäiriöitä ja päänsärkyä. Samankaltaisiin päätelmiin on päädytty muissakin tutkimuksissa.
Se, kuinka häiritseväksi ääni koetaan, ei riipu pelkästään melutasosta.
On käynyt ilmi, että ääni ärsyttää enemmän, kun tuulivoimala sijaitsee näköetäisyydellä. Sen sijaan melusta kärsitään vähemmän, kun tuulivoimalaan liittyy omia taloudellisia intressejä.
