Monet meistä tuntevat sen jo ulkonäöltä. Toisille se tuo mieleen auringon, tai appelsiin, johon on pistelty neilikoita. Osa taas näkee siinä toisen maailmansodan aikaisen merimiinan.
Koronaviruksen tunnusomaiset tapit eli sen pinnan piikkiproteiinit ovat sen menestyksen salaisuus. Niiden avulla se tarttuu ihmisen soluihin. Juuri piikit ovat kuitenkin myös koronaviruksen heikko kohta.
Kun alkoholipohjaiset käsihuuhteet katoavat kovaa vauhtia kauppojen hyllyiltä, voisi kuvitella, että juuri ne ovat koronaviruksen varmin tuho. Se on kuitenkin harhaluulo.
Kaikkein pahin uhka koronavirukselle on aivan tavallinen arkinen käsisaippua.
Saippua repii virusta suojaavan rasvakalvon
Saippumolekyylien ulkonäkö voi tuoda mieleen sammakontoukan. Sen "pää" on hydrofiili, eli se vetää vettä luokseen, ja "pyrstö" hydrofobinen eli vettä hylkivä. Saippua siis yhtä aikaa hylkii vettä ja vetää sitä luokseen eli liukenee veteen.
Koska saippuamolekyyli tekee näitä kahta asiaa yhtä aikaa, siitä syntyy vaahtoa, kun peset käsiäsi. Tässä vaahdossa on hyviä voimia, jos olet sattunut saamaan käsiisi SARS-CoV-2-viruksia.
Kun hierot käsiisi saippuaa ja panet kätesi lämpimän vesisuihkun alle, saippuamolekyylin vettä rakastava pää pyrkii kiinni vesimolekyyliin. Samaan aikaan sen vettä hylkivä pyrstö on löytänyt toisen kumppanin: koronoviruksen rasvakalvon.
Saippuamolekyylin pyrstö porautuu kiinni koronavirukseen ja ottaa tiukan otteen. Kun saippumolekyylin toinen pää on kiinni viruksessa ja toinen pää lähentelee vesimolekyyliä, syntyy tilanne, jossa saippuamolekyyli repii viruksen rasvakalvon kappaleiksi.
Lopulta jäljellä on tuhoutuneiden virusten jäänteitä, jotka huuhtoutuvat veden mukana viemäriin.
Pese kädet oikein
Saippuan tuhovoima koronavirusta vastaan on siis silkkaa tiedettä.
Pienimuotoista tieteellistä tarkkuutta vaatii myös käsien peseminen oikein. Tässä näet, miten peset kädet niin, että jokainen neliömillimetri tulee varmasti puhtaaksi.